Kolmannen valtakunnan nuorisosuojalaki oli todella kansallissosialistinen ja edustaa muutosta kaikessa sosiaalisessa ja ammatillisessa nuorisotyössä Saksan isänmaalla. Laki päättää vuosisadan mittaisen taistelun, joka taisteli tehokkaan nuorisosuojelun puolesta. Reaktiivinen valtionjohto, väärä nuortenkasvatus – johtuivat vääristä asenteista nuoria kohtaan – saksalaisten väkivalta luokissa ja puolueissa sekä puhtaasti materialistinen ajattelutapa taloudessa ja työssä esti alaikäisten suojelemisen siihen asti. Aivan kuten kansallissosialistinen ajatus ja vallankumous muilla elämänalueilla poistivat nämä esteet ja korvasivat ne kansallisen yhteisön elämälakeilla, niin sillä on myös tämä taistelu alaikäisten suojelemiseksi julistamalla 30. huhtikuuta laki lasten työstä ja nuorten työajoista. 1938 (nuorisosuojalaki) ”päättyi.
Nuorten suojelun historiallinen kehitys
1800-luvun alussa oli käynyt selväksi, että alaikäisten taloudellinen suoja voidaan saavuttaa vain lailla. Loppujen lopuksi kului useita vuosia, ennen kuin “Preussin asetus nuorten työntekijöiden kyllästymisestä tehtaissa” hyväksyttiin 9. maaliskuuta 1839. Se oli alku. Se voi kuitenkin merkitä vain vähän teknisestä näkökulmasta, koska toisaalta ei ollut valtion työsuojelutarkastusta, joka olisi saattanut yrittäjät noudattamaan määräyksiä, ja toisaalta, koska ne rajoitettiin tehtaisiin, jätettiin huomioimatta tosiasia, että huomattava osa nuorista työskenteli käsityöyrityksissä ja kotiteollisuudessa, teollisuudessa. – johon asetuksia ei sovellettu. Nämä maalait olivat syntyneet lähinnä siksi, että armeija oli päättänyt, että teollisuusalueet ja heidän joukkonsa korvaamaan armeijan olivat jäljessä puhtaasti maaseutualueista ja että nuorten rekrytointien heikentyminen johtui liiallisesta työajasta ja yötyöstä.
Määräyksillä kiellettiin lasten tehdastyöt ennen 9 vuoden ikää. Nuorten, jotka eivät ole vielä täyttäneet 16 vuotta, oli kiellettyä työskennellä yli 10 tuntia päivässä. Tällaisten “nuorten” työllistäminen oli kielletty kello 9.00–5.00. Nuorten työn suorittaminen sunnuntaisin ja juhlapyhinä oli kokonaan kielletty. Tämän säännöksen parantaminen sisältyy sitten “lakiin, joka koskee nuorten työntekijöiden palkkaamisesta tehtaissa 9. maaliskuuta 1839 annettujen asetusten muuttamista 16. toukokuuta 1853”:
Nuorten tehdastyöntekijöiden suoja-ikää nostettiin 9: stä 12: een – 12–14-vuotiaiden lasten työaika oli vain 6 tuntia – yötyö kiellettiin kello 8.30–17.30 – neljännestunnista aamulla ja iltapäivällä nuorten työntekijöiden “korvaus” nousi puoli tuntia. Se oli ensimmäinen kerta, kun nuorten piti pitää työkirja.
Seuraavien vuosien aikana vastaavilla säännöksillä otettiin käyttöön nuorten suojelu muille kuin Preussin valtioille. Pohjois-Saksan valaliiton kauppasäännöissä vuonna 1869 hyväksyttiin Preussin alaikäisten suojelu melkein muuttumattomana. Näihin kauppasääntöihin tehty muutos, julkaistu 17. heinäkuuta 1878, kieltää alle 12-vuotiaiden lasten työllistämisen ja alle 14-vuotiaiden lasten rajoittamaton työllistäminen 4 tuntia päivässä.
Vuoden 1891 muutos, ns. Työsuojelulaki, lisäsi huomattavasti alaikäisten suojelua entisestään. Kaikilla yrityksillä, joilla on yleensä vähintään 10 työpaikkaa, alle 12-vuotiaiden lasten, jotka olivat edelleen pakollisia käydä ala-asteessa, ei saa tehdä mitään työtä. yön nukkuvuus oli vahvistettu kello 8.00–18.00. liittovaltion neuvostolle annettiin lupa “kieltää nuorten työntekijöiden käyttö tietyillä teollisuuden aloilla, joihin liittyy erityisiä terveys- ja moraaliriskejä”, tai tehdä heistä riippuvaisia erityisolosuhteista; naisten yötyö oli kielletty, ja kaupalliset yritykset velvoitettiin lopulta antamaan alle 18-vuotiaille nuorille mahdollisuus käydä täydennyskoulussa. 1800-luvun vaiheen jälkeen julkaistiin muutama romaani kauppaa koskevista säännöistä. Yksi vuodelta 1908 on mainittava, koska siinä määrättiin nuorten työntekijöiden työllistämisestä kaikissa yrityksissä (paitsi tehtaissa, myös työpajoissa), joissa yleensä työskenteli 10 työntekijää ja sen seurauksena nuorten ryhmä, johon alaikäisten suojelun parantaminen vaikuttaa, laajeni merkittävästi. Kehitys saatiin päätökseen “Lapsityövoimalailla kaupallisissa yrityksissä” 30. maaliskuuta 1903 (lastensuojelulaki); sisältää sääntelyn omien ja ulkomaisten alle 13-vuotiaiden lasten suojelemisesta. Ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen annettiin erilaisia työaikakäskyjä. Näiden työaikasääntöjen lisäksi lastensuojelulaki pysyi voimassa.
Kansallissosialistinen hallitus varasi oikeuden saksalaisen kansan valtion ja yhteisön edun vuoksi päättää vuosisatojen mittaisen taistelun työelämän nuorten sosiaalipolitiikan osasta 30. huhtikuuta 1938 annetun lain “Nuorten lapsityövoima ja työaika” kautta..
Tämän vuoksi hallitus toteutti olennaisen osan kansallissosialistisen liikkeen 25-pisteisen ohjelman 21. ohjelmakohdasta. Tämän lain säännöksissä on sanonta, jolla kansallissosialistinen johto aloitti lain:
”Alaikäisten suojelu on kansallista suojelua.
Kaikkien nuorten kasvattaminen terveiksi ihmisiksi, sekä fyysisesti että henkisesti, on kansallissosialistien etninen välttämättömyys ja velvollisuus..
Reichin hallituksen tahto on tarjota suojaa ja tukea saksalaisille nuorille ja siten parantaa heidän suorituskykyään. “
Jos lakia noudattaisi tällainen kansallissosialistinen henki ja se sisältäisi niin valtavan vastuun, olisi väärin pakottaa täytäntöönpano siihen tai jopa poliisin keinoin. Se ei puhu myöskään kansallissosialistisesta toiminnasta. Reichin järjestön päällikkö ja Saksan työväenrintaman / DAF: n päällikkö Dr. Ley kertoi täällä, että jopa työ- ja elinkeinoelämässä todella kansallissosialistinen saavutus voidaan saavuttaa vain, jos yhteisöllisyys kantaa tämän saavutuksen. Näiden DAF: n päällikön vahvistamien periaatteiden mukaan tätä lakia voidaan nyt myös panna täytäntöön ja soveltaa.
Lain yksittäiset säännökset
Lain yksittäiset säännökset pidettiin niin, että heikoin yritys voi niitä noudattaa. Laki tuli voimaan sen lomamääräysten suhteen, kun se julkistettiin (30. huhtikuuta 1938); muissa jäljempänä mainituissa säännöksissä sitä sovellettiin täysimääräisesti 1. tammikuuta 1939. Vastoin aiempaa alaikäisten suojelua, joka rajoitti suojelun ikän 16 vuoteen, kaikki 18 vuoden ikäiset nuoret kuuluvat nyt. se oli sama kaikille nuorille riippumatta toiminnasta tai ammattiryhmästä, jossa he ovat – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, taloudenhoito, maatalous, meriliikenne ja kalastus. Nuorisosuojalaki sen säännöksillä loi nyt perustan terveyden ylläpitämiselle ja ennen kaikkea saksalaisten nuorten soveltuvuudelle. Eri piirit ovat toistuvasti viitanneet ”sosiaalisiin taakkoihin” ja “rahakuluihin”, jotka johtuvat nuorisosuojelusääntöjen täyttämisestä, mutta nämä piirit todistettiin selvästi, että kansallissosialistista talous- ja talouspolitiikkaa ei määrää pääoma tai materiaalituotantomenetelmiä, mutta yksinomaan NSDAP: n toimesta tunnustaen suoritustarpeen ja kansallisen yhteisön asenteen kannalta välttämättömän suojan. Tämän tiedon perusteella tosiasia, että nuorisosuojasäännösten täytäntöönpano ei ollut hyväntekeväisyyttä ja almuksia nuorille, on vain ennakkoedellytys suorituskyvyn lisäämiselle. Tällä tavoin käytetty pääoma maksaa monin tavoin. Jos ikääntyneiden ihmisten luovaa voimaa voidaan lisätä vain alaikäisten suojelemisen avulla kuukausien avulla, tämän menestyksen toteutuminen poistaa kaikki keskustelut alaikäisten suojelun kannattavuudesta. Valtakunnan hallitus korosti myös johdannossa lain perusperiaatteita:
”Lapsityö on yleensä kiellettyä.
Nuoria suojataan liialliselta stressiltä rajoittamalla työaikaa ja kieltämällä yötyöt.
Ammatilliseen jatkokoulutukseen, fyysiseen koulutukseen, persoonallisuuden muokkaamiseen ja poliittiseen koulutukseen tarvittava vapaa-aika taataan.
Nuorten loma ja heidän järkevä käyttö ovat taattuja. “
Kaikkien EU: n suojelumääräysten keskipiste nuoret on pitkäaikainen kysyntä jälkeen riittävä loma.
Tämä loma-lomakkeen erityinen merkitys otettiin huomioon myös laissa, joka jo antoi tämän kohdan voimaan 30. huhtikuuta 1938. Mikään laki ei pysty antamaan säädöksiä, jotka edustavat jatkuvasti viimeisen yrityksen pelastusta, ja etenkin nuorisosuojalaki jättää tämän rakenteen käytännössä jopa laajimmalle alueelle ja vetoaa silti saksalaisen yrityksen johdon moraaliseen velvoitteeseen vapaaehtoiseen sosiaaliseen vastuuseen. Laki pystyi luomaan vain vähimmäisvaatimuksen lomasta ja jätti sen kansallissosialismin tehtäväksi ulkona ihmisten taloudellisessa elämässä kyvystään riippuen ylittää tämä vähimmäisvaatimus ja täyttää kaikki vaatimukset, joita Saksan valtakunnan nuorten johtaja ja DAF: n päällikkö ovat aina puolustaneet nuorisolomille. Siten voitiin odottaa, että Reichin yhtiömääräyksissä ja työehtosopimusmääräyksissä käytettiin kaikkia nuorten tunnettavia lomamääräyksiä, joista oli jo tullut todellisuutta suuressa osassa yrityksiä ennen nuorten suojelua koskevan lain antamista ja joka kuuluu seuraavasti:
”16-vuotiaiden nuorten loma on 18 työpäivää
… 17. elämänvuonna – 15 työpäivää
… 18 – 12 työpäivän iässä
ja vähintään kymmenen päivän osallistumalla Hitler-nuoriso-alueen järjestämään leiriin tai retkiin, pohjimmiltaan 18 päivän lomaan. “
Lapsityövoiman kielto
Toinen nuorisosuojalain peruslause kuuluu lapsityövoiman peruskieltoon, ja se puolestaan täyttää kansallissosialistisen puolueohjelman olennaisen kohdan, jonka tämä vaatimus esitti 21 kohdassa. Lapsityövoima – kaikki alle 14-vuotiaita poikia ja tyttöjä pidettiin lapsina – oli pohjimmiltaan kielletty, ja vain muutama pieni urheilua ja vastaavaa varten tarkoitettu materiaali sallittiin poikkeuksellisesti erityisvaatimusten täyttymisen jälkeen. Laki toi myös sellaisen joukon uusia säännöksiä, että luetelma menisi pitkälle tässä suhteessa. Seuraavassa tulisi tuoda esiin vain seikat, jotka enimmäkseen tarkoittavat täysin uutta asetusta, joka on ristiriidassa aikaisempien asetusten kanssa.
Säännöllinen työaika; ammatillinen koulutus; Alustava ja lopullinen työ; Enimmäistyöajat; Yölepo ja vapaa-aika; Lepotaukoja; Kielletään sunnuntain työ.
Nämä kohdat esittävät lyhyesti nuorisonsuojalain tärkeimpiä säännöksiä – korostettiin jälleen – siltä osin kuin ne tarkoittivat todellista nuorisolain uudelleensuunnittelua. Laissa säädettiin tietyistä siirtymämääräyksistä yksittäisille pisteille siten, että tarkoituksena ja tarkoitus on toteuttaa uudelleenjärjestelyjen edellyttämät tehtaat hitaasti ja toimintaedellytysten mukaisesti, mutta lain tavoitteena. NSDAP: n virastojen oli varmistettava nuorisosuojelun onnistunut kehittäminen; Heille oli annettu laki (25 §: n 3 momentti) oikeus valittaa Saksan työväenliiton päälliköstä, valtakunnan järjestön päälliköstä Dr. Ley, siirretty DAF: n nuorisotyötoimiston päälliköksi.
Nuorisosuojalaki ja työaikasäännöt 1940
LIITTYVÄT ASIAT
-
Kirja-arvostelu: Frank Maria Reifenberg “Missä vapaus kasvaa” Kansi: Frank Maria Reifenberg “Missä vapaus kasvaa” data-medium-file =…
-
Kansallissosialismin talous – piilotettu historia
Reichsnährstand käyttää julistetta huomauttaakseen ruuanvapauden merkityksestä. Kansallissosialismin alainen talous oli poikkeuksellinen…
-
Teollisen vallankumouksen historia
Teollisuuden vallankumouksena taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden, työolojen ja…
-
Sosiaalisten kysymysten historia
Termi sosiaalinen kysymys tarkoittaa nykyaikaisen Euroopan väestön räjähdyksen ja teollisen vallankumouksen aiheuttamia sosiaalisia valituksia…