TAI pakollinen koulutus ja GG: n 12 § (ammatinvalinnanvapaus)
Yhtenä suurena perusteena pakollisen koulutuksen ylläpitämiselle ja heidän saavutuksensa korostamiseksi sanotaan edelleen, että niiden käyttöönotto oli välttämätöntä lasten ja nuorten kasvavan hyväksikäytön selviyttämiseksi tehtaissa ja vanhempien kotitalouksissa.
Lisäksi pakollinen koulunkäynti oli ainoa tapa, etenkin teollistumisen alkuaikoina, antaa lapsille vapaus taata vähimmäistason koulutus, pääasiassa lukemisen, kirjoittamisen ja aritmeettisten tietojen tuntemus. Nykyään päättely siirtyy usein suojaan laiminlyönniltä, sosiaaliselta syrjäytymiseltä ja koululta monien lasten tunnustus-, turvapaikka- ja pelastuspaikkana..
En halua kieltää monien nuorten mahdollisuutta käydä koulussa siunaus oli ja tapa paeta teollisuusyritysten laajaa hyväksikäyttöä etenkin teollistumisen alkuaikoina. Ja tunnen vielä tänään nuoria, jotka pelkäävät lomaa ja pitävät opettajaa ainoana luotettavana aikuisten hoitajana.
Se, mikä pitää minut kiireisenä edellä käsitellyistä päätelmistä, on kuitenkin suunnattu toiseen suuntaan ja ehkä selittää tämän artikkelin tosin provosoivan ja silmiinpistävän otsikon:
Haluaisin tehdä tutkielman, jonka mukaan Saksan pakollista koulutusta koskevia lakeja, valtion perustuslakia, jotka sisältävät yleisen pakollisen koulutuksen määritelmän, sekä nuorten käytännön pakottamista käymään koulussa ja antamaan koulumääräykset, ei voida ottaa tutkittavaksi, rikkoen liittotasavallan perustuslain 12 artiklaa. Saksa rikkoo.
Oletetaan, että meidän tehtävämme on suojella laillisesti nuoria hyväksikäytöltä, pakkokeinoilta ja / tai laiminlyönniltä tai väkivallalta ja ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin tämän toteuttamiseksi.
Kuinka näkisimme tänään yleisen, saumattoman pakollisen tapahtuman käyttöönoton? Millaisia haasteita kohtaamme lainsäätäjinä?
Dilemma 1: Missä määrin pakollisen koulutuksen käyttöönotto suojasi alun perin nuoria vanhempien ja teollisuuden hyväksikäytöltä?
Kun esitän tämän kysymyksen, minun on aina ajateltava isovanhempieni ja joskus myös vanhempieni sukupolvea. Tiedän isoäidiltäni, että hänen piti herätä hyvin aikaisin ja hän on jo suorittanut “tehtävänsä talossa” ennen koulua. Koulun jälkeen oli muita tehtäviä. Hänelle annettiin vain paljaat välttämättömyydet koulua varten.
Pitäisikö hänen työskennellä vähemmän tai enemmän pakollisen koulutuksen takia? Olisiko joku auttanut häntä ja estänyt liiallisen työn, jos hän olisi valittanut mihinkään “viralliseen asemaan” (mikä Saksassa 1900-luvun alussa?), Vai olisiko hänet lähetetty pois ja annettu hänelle vakavien ongelmien takia insolenssista? En voi enää kysyä häneltä, koska hän on jo kuollut.
Siitä huolimatta, että tuskin tuskin oli mahdollista mennä samanaikaisesti kouluun ja työskennellä teollisuusyrityksessä, tosin sitä ei voida sulkea pois. Ajan myötä paradigma näyttää kuitenkin levinneen ja voittaneen:
”Lapset eivät toimi, he käyvät koulussa. Koulu on myös tärkein asia. Muu toiminta on toissijaista. “
Muistan, että minulla oli oikeasti töitä koulun ulkopuolella teini-ikäisenä. Vapaaehtoisesti ja usein ilolla. Ansaitsemani rahat olivat omat – olin ylpeä siitä, että sain sen ja säästin sen, vietin sen, tein jonkun onnelliseksi. Onko se edelleen yleistä tänään? Onko aikaa ohjauksen, koko päivän koulun, kotitehtävien lisäksi …?
Dilemma 2: Oliko oppivelvollisuus paras käytettävissä oleva ratkaisu lapsityövoiman ongelmaan, kun se otettiin käyttöön??
Mielestäni tämä kysymys on erittäin vaikea ja samalla erittäin helppo vastata – riippuen näkökulmasta, josta sitä tarkastellaan.
Päättäjien näkökulmasta Pakollisen koulutuksen käyttöönottoon johtaneet perusteet olivat täysin erilaiset, en siitä epäile. En kuitenkaan halua laajentaa näitä kriteerejä täällä ja tuoda niitä keskusteluun, koska ne johtaisivat viime kädessä aiheen ohi. Minusta vaikuttaa varmalta, että päätöksentekijöiden kannalta, ts. Poliittisesta näkökulmasta katsottuna toimenpiteen on täytettävä seuraavat perusteet:
- Hänen piti Nopeasti toteutettavissa eikä sen pitäisi kestää vuosikymmeniä.
- Jos mahdollista, hänen piti Helppo toteuttaa ja helppo hallita ja siten yksittäisessä tapauksessa TÄYTÄNTÖÖNPANOKELVOTON hänen.
- Hänen sallittiin EI liikaa hänen.
Mitta, joka parhaiten täyttää nämä kriteerit, on:
- KAIKKI ALUE, riippumatta siitä, onko heille hyväksikäytön vaara vai vaikuttaako he.
- VOIMASSA OLEVAT VARAT ja vain laajeni (koulumalli oli ollut olemassa jo vuosisatojen ajan, ellei kauttaaltaan).
- jälkeen “Kylväjä” työskentely.
Pakollinen koulunkäynti vaikuttaa minusta olevan yksi parhaista käytettävissä olevista toimenpiteistä.
Kyseisten nuorten näkökulmasta asiat näyttävät monimutkaisemmilta. Ensinnäkin, eri ihmiset olivat hyvin erilaisissa tilanteissa.
Pojat ja tytöt, joita hyväksikäytettiin massiivisesti ja joiden evättiin pääsy koulutukseen, leikkimiseen ja joiden piti työskennellä fyysisesti ja joiden oli työskenneltävä epäinhimillisissä olosuhteissa, pitivät koulukäyntiä osittain siunauksena. Vaikka rangaistus ja tunteelliset vaikeudet olivatkin päiväjärjestys kouluissa, se oli usein pienempi paha sellaisille pojille ja tytöille.
Tiedän myös isoäitini sanonnan: »En pitänyt kouluun käymisestä, koska se ei ollut siellä mukavaa eikä kukaan ollut mukava minulle. Mutta se oli joskus lepoa kotoa. ”Hän olisi pitänyt parempana ystävällisempää kotia tai muuta turvapaikkaa, joka olisi antanut hänelle koulutuksen, samoin kuin kunnioittavia kohtaamisia silmien tasolla ja turvallisuutta hyökkäyksiltä, etenkin koska hän sai usein väkivaltaisia iskuja omilta Opettajan piti ottaa se.
Tytöt ja pojat, jotka tunsivat olonsa mukaviksi (ja kukaan ei voi kertoa minulle, ettei heitä ollut tuolloin olemassa), joille annettiin mahdollisuus kouluttaa itseään ja joita ei käytetty hyväksi, eivät välttämättä välttämättä löydä pakollista koulunkäyntiä tervetulleeksi. Mistä myös? Luku-, kirjoitus- ja aritmeettisessa merkityksessä olevien koulutusmahdollisuuksien saamisessa olisi oltava (lukuun ottamatta sitä, että pakollisen koulutuksen aikaan lukutaito ei ollut ollenkaan matala, aivan yhtä pieni kuin ihmisten taidot ja loogisesti ajatella) on ehkä halunnut saada mahdollisuuden käydä esimerkiksi erityisen lukutaitoisella henkilöllä ja oppia häneltä. Halusiko jokin näistä nuorista kuitenkin pakottaa tekemään niin – niin innokkaasti kuin hän olisi ehkä vapaaehtoisesti hyväksynyt tällaisen tarjouksen? Minulla on suuria epäilyjä.
Minulle vastataan kysymykseen pakollisesta koulutuksesta, joka on “paras käytettävissä oleva ratkaisu lapsityövoiman ongelmiin teollisuuskauden alkuaikoina” – tosin moniselitteisesti..
Haluaisin koskea vastausta kysymykseen suojelusta laiminlyönniltä ja perheväkivallalta, koska se vie meidät pois artikkelin ja tämän Freilerner-lehden numeron varsinaisesta aiheesta: on selvää, että henkilö, joka kokee massiivista väkivaltaa kotona on suojattu tällä väkivallalla heti, kun se on alueella, johon tekijöillä ei ole pääsyä. Mutta kokemus on osoittanut, että tämä suojaa häntä vain tällä kertaa ja vain tätä elämänsä väkivaltaa vastaan. Monet opettajat, etenkin ns. Erikoiskouluissa, tekevät täällä melkein epäinhimillisiä asioita hoitamalla, uskovia ja ehkä jopa osittain näiden nuorten suojelejia. On kuitenkin aina korostettava selvästi, että tämä ei ole heidän todellinen tehtävä ja voi olla pysyvä ja että heidän mahdollisuudet ovat rajoitetusti.
Mihin meidän tulisi kiinnittää huomiota, silti suunnitellussa päätöksenteko-roolissamme, kun ajattelemme “lapsityövoimaa”?
Meidän on poistettava nykyinen kattava lasten ja nuorten pakkotyö Saksassa!
Jos ottaisin tämän iskulauseen jonnekin kadulla, luultavasti melkein 100% minua tarkkailevista ihmisistä katsoisi minua tyhjänä tai näyttäisi minulle avoimesti linnun (jos he eivät lievittäisi mahdollisesti tulevaa aggressiota vielä pahemmalla tavalla).
Mitä tarkoitan sillä? Pakotettua työtä ei enää ole. Tätä säännellään perustuslailla, jolla säädetään ammatinvalinnan vapaudesta.
Katsotaanpa tarkemmin artikkeli ns. “Pakkotyön kielto”.
Näin tekeessään sulken tietoisesti vankien pakkotyön, joka on edelleen laillista ja harjoitetaan GG: n 12 §: n 3 momentin mukaisesti, koska olisi mielenkiintoista keskustella tästä tosiasiasta: koululaiset eivät ole GG: n 12 §: ssä tarkoitettuja pidätettyjä. Siksi GG: n 12 artiklalla olevalla virkkeellä (3) ei ole merkitystä kysymyksessämme.
1 12 §: n 1 momentti (GG) käyttää pääasiassa termejä, jotka on tarkoitettu aikuisten työelämään. Siksi peruslain 12 pykälään kiinnitetään vain vähän huomiota nuorten, jotka eivät vielä ole työssä, asioissa.
Kuten luultavasti oli helppo ennakoida, olen jälleen kerran huolissaan pakollisesta koulutuksesta, pääasiassa 8 artiklan 2 kohdan yhteydessä. 12 GG, jonka mukaan “ketään” (ei edes nuorta) “voidaan [pakottaa] tekemään tietty työ, paitsi osana julkisen palvelun velvoitetta, joka on kaikille sama”.
Koulun osallistuminen ei selvästikään ole julkisen palvelun velvoitetta, eikä se todellakaan ole yhtä pakollinen kaikille. Ihmisillä, jotka eivät ole vielä saavuttaneet (hyvin mielivaltaisesti määritettyä) kouluaikaa tai jotka ovat jo ylittäneet sen, ei vielä ole tätä velvollisuutta tai ei enää ole.
Koululain mukaan nuorten on “osallistuttava koulutapahtumiin koululaisena tarjotakseen omat saavutuksensa ja tarvittavat todisteet saavutuksista”. 2
Lisäksi heidän on noudatettava opettajien ohjeita, muuten vaarana on harjoittelu ja paine, huonot arvosanat, merkinnät luokkarekisteriin, pidätys, rangaistustyöt, keskustelut vanhempien kanssa, viittaukset oppitunteihin, “istuen” ja jopa kouluviitteet.
Siksi nuoret pakotetaan työskentelemään koululain ja pakollisen koulun nojalla ilmaiseksi useita tunteja päivässä, vuosia ilman vaihtoehtoa. Jos »oppilaat« kieltäytyvät kokonaan, joten jos he pysyvät poissa luokasta, heidät voidaan, kuten yleisesti tiedetään, viedä kouluun poliisin avulla, vaikka heidät olisi aikaisemmin karkotettu koulusta. Sitten, jos muuta tapaa ei ole, se lähetetään vastuulliseen erityiskouluun, koska sitä ei voida sulkea pois. Eroaminen perheestään ja sijoittaminen internsikouluun tai psykiatriseen tilaan uhkaa myös nuoria, jos he jatkuvasti kieltäytyvät.
Mielestäni kaikki tämä on erittäin kyseenalaista GG: n 12 §: n mukaisen ns. Pakkotyökiellon valossa.
Nykyään kaikki kouluikäiset pojat ja tytöt pakotetaan menemään “koulun työpaikalle” ja työskentelemään siellä riippumatta siitä, olivatko he valinneet sen itse, oliko heillä “parempia tekemistä” ja ei väliä onko se hyvä sinulle.
Onko tämä perustuslain mielestä laillista vain siksi, että tällä “työskentelyllä” ei pyritä ansaitsemaan elantonsa ja sen ei pitäisi ainakaan pinnallisesti ja lyhyellä aikavälillä auttaa ketään muuta kuin itse nuori?
Annan myös itselleni yhden täällä vertailu “vapaa uravalinta” aikuisten keskuudessa:
Lukuun ottamatta sitä, että mikään aikuinen poliisi ei pakotettaisi työskentelemään ja että jokainen aikuinen myös päättää Jos hän on halukas ottamaan huomioon sen taloudelliset seuraukset, hän ei ehkä lainkaan harjoita ansiotyötä, kun kysyn itseltäni, pitäisikö antaa hänen kouluttaa nuorena koulunkäyntiin mennessä, seuraava (tosin hieman poleeminen) kysymys nousee aina esiin. merkitys:
Onko meille oikein sallia antaa aikuisille työskennellä freelance-työntekijöinä tai ammattimaisesti? Meidän ei pitäisi edes ajatella sitä?
Nuoret, jotka todella elävät ja oppivat vapaasti, itsensä päättäneinä ja itse järjestäytyneinä, näyttävät minusta enemmän freelancereina, kuten freelancereina, kuten nuorina, dynaamisina yrittäjinä, jotka pyrkivät tavoitteisiinsa kireällä ja lähes tyhjentävällä energialla ja aikaa – eivätkä laiskoilla. koulutuksen kieltäytymisen edessä, kuten usein oletetaan olevan.
Aikuisyrittäjät ja ihmiset, jotka ottavat elämänsä omissa käsissään ja seisovat omilla jaloillaan, joskus kaikkia tuomion ennusteita vastaan ja alkuperäisillä takaiskuilla ja taloudellisilla menetyksillä, kohtaavat yhteiskunnassa melkein poikkeuksetta ihailua ja kunnioitusta (ja tietysti myös kateutta). Toisaalta nuoret, jotka väittävät tällaisen tien, leimautuvat epäonnistumiksi, holhotavat ja massiiviset kostotoimet estävät niitä toteuttamasta tavoitteitaan. Eikö se ole outoa?
Haluaisin myös kysyä itseltäni – jälleen pakollisen koulutuksen yhteydessä – onko “okei”, että tietyn ikärajan alapuolella olevien henkilöiden ei saa työskennellä Saksassa maksua vastaan vai onko heidän oikeuttaan siihen rajoittaa ankarasti tiettyyn Tiettyyn toimintaan liittyvä tietyllä enimmäispalkinnolla?
En viisaasti viittaa niiden maiden tilanteeseen, joissa nuoret tekevät itsestään selvää työtä, myötävaikuttavat perheen tuloihin ja voivat siksi joutua ristiriitaan pyrkimyksillä rajoittaa “lapsityötä”, joka voi olla erittäin stressaavaa ja loukkaavaa. En myöskään ota tietoisesti huomioon nuorten edelleen laajalle levinnyttä teollista hyväksikäyttöä mattojen kutomotehtaissa, timanttikaivoksissa ja vastaavissa paikoissa.
Ihmettelen jälleen: Miksi vapaaehtoistyö itsenäisesti valitussa toiminnassa, josta voidaan luopua milloin tahansa ja jossa nuori saa asianmukaisen palkan, hylätään hyväksikäyttönä olevana lapsityövoimana tai sitä oikeudellisesti vastaavana?
Tässäkin ei ole ongelma varmasti niinkään “päätöksentekijän” pahoinpitelyssä, vaan pikemminkin käytännöllisen ratkaisun tarpeessa heidän näkökulmasta, jälleen kriteerien kanssa
- nopea ja helppo toteuttaa
- helppo hallittavuus
- konkreettinen täytäntöönpanokelpoisuus ja
- alhainen monimutkaisuus
olla iso rooli.
Asianmukaisella halukkuudella ja hyvällä tahdolla täältä löytyi kuitenkin varmasti ratkaisuja, jotka voisivat tyydyttää tyydyttävästi nuorten tarpeen omalle, arvostetulle työlle.
Mikä huolestuttaa minua etenkin pakollisen koulutuksen yhteydessä, kun me yhteiskunnana ja valtioamme päätämme vahvistaa ja pitää voimassa nykyisen “lapsityövoiman” kielto:
- Nuorten ei pitäisi vielä antaa työskennellä yrityksessä. Kuinka voi olla, että opiskelijoiden on suoritettava pakolliset harjoittelujaksot? Miksi joissakin kouluissa voi olla (tai täytyy olla) kymmenvuotiaita?
- Miksi ilmaiset sosiaalitunnit, esimerkiksi koulurikkomusten takia, ovat pakollisia, ok ja jopa hyödyllisiä nuorelle, vapaaehtoistyötä eläinsuojissa tai muussa laitoksessa, mutta kiellettyä lapsityövoimaa?
- Lapsityövoiman kiellolla pyritään suojelemaan nuoria fyysisen, henkisen ja henkisen hyväksikäytön aiheuttamilta vahingoilta. Kuka suojaa nuoria vaaroilta, jotka uhraavat heidän ruumiinsa istuen tunteja luokkahuoneissa, auringonvalon ja raikkaan ilman puute, liikunnan puute jne.? Onko tuntikausien luokkahuoneessa istumisesta aiheutuneet selkärangan vauriot vähemmän pahoin kuin tuntien kangaspuun edessä istuessa selkärangan vauriot? Kuka suojelee heitä mielenterveyden tylsyydeltä, joka johtuu pakollisesta ammatista toiminnoilla ja aiheilla, jotka eivät kiinnosta heitä? Kuka suojelee heitä tunneuhkilta pakottamisen, kiusaamisen, kiitoksen ja rangaistuksen kautta?
Minulle tässä on voimakas ristiriita.
Kuinka valtion määräämät nuorten pitkäaikaiset toimet, jotka pannaan täytäntöön epäilyttävissä tapauksissa, voivat olla laillisia, asianmukaisia, oikeita ja jopa välttämättömiä, jos maamme sääntö on: “Lapsityö kielletty!”
Vain vahva tabu voi hämärtää sen tosiasian, että saksalaiset nuoret tekevät pakkotyötä. Mielestäni on tärkeää paljastaa tämä tabu, vaikka minun joutuisi ensin paljastamaan itseni olevan naurettava..
GG: n 12 artikla [vapaus valita ammatti]:
(1) Kaikilla saksalaisilla on oikeus valita ammatti, työpaikka ja koulutuslaitos. Ammatti voidaan säännellä lailla tai lain perusteella.
(2) Ketään ei voida pakottaa tekemään tiettyä työtä, paitsi osana tavanomaista yleisen julkisen palvelun velvoitetta, joka on kaikille sama.
(3) Pakkotyö on sallittua vain tuomioistuimen määräämässä vapausrangaistuksessa.
(Saksan liittotasavallan perustuslain nykyisestä versiosta tämän artikkelin julkaisuhetkellä)
Vapaasti muodostuva aloite – INFSB:
Olemme aloite, joka puolustaa kaikkien oikeutta olla vapaita ja itseään päättäviä – jopa koulua käymättä. Meillä kaikilla on yhteistä on toive, että Saksan nuoret voivat viedä tämän tien ilman, että he ja heidän perheensä joutuvat ristiriitaan lain ja viranomaisten kanssa ja pelkäämättä vastatoimenpiteitä. Tätä varten tarjoamme koulutusta kaikilla politiikan, hallinnon ja yhteiskunnan tasoilla Saksassa ja verkottuneissa kansallisissa ryhmissä.
Verkkosivusto: infsb.de
Artikkeli on 2018 numerossa 79 – Lapset & Työ ilmestyi.
LIITTYVÄT ASIAT
-
Lapsityö: lapsityö Euroopassa – ihmisoikeudet – historia – planeettatieto
Uusi osa lapsityövoiman käytöstä Euroopassa Ulla Rehbein / Tobias Aufmkolk Oliver Twist ja pit lapset englantilaisissa kaivoksissa: Monet ihmiset ajattelevat sitä…
-
Ihmisoikeudet: lapsityö – ihmisoikeudet – historia – planeettatieto
Uusi osa lapsityövoimaa Ulla Rehbeinilta mattojen neulominen, kivien leikkaaminen, orjaaminen talonorjina, istutusten työskentely – työskentely ympäri maailmaa…
-
Mitä tehdä lapsityövoiman suhteen: gew – koulutusliitto
Useat päivittäin kuluttamastamme tuotteesta ovat alaikäisten valmistamia. Lapsityön torjunnassa opettajilla on kuitenkin rooli maailmanlaajuisesti…
-
Lapsityövoiman kieltäminen ei ole ratkaisu ″, maailma, dw
Monissa maissa pienimpienkin on ansaittava rahaa perheen toimeentulon turvaamiseksi. Yleensä sinun ei pitäisi kieltää tätä,…