Klaus kinold: hans döllgast ja rudolf schwarz

Kaksi nykyajan rakentajaa

tapahtumapaikka

automaattinen arkkitehtuuri ja tiroli Lois Welzenbacher Platz 1 6020 Innsbruck Itävalta Näytä kartalla automaattinen arkkitehtuuri ja tiroli
Adambräussa, taso 0 – 2

Arkkitehtuurin arkistot
Adambräussa, taso 6

He ovat olleet vuodesta 2005 aut ja se Arkkitehtuurin arkistot Innsbruckin yliopistosta entisen Adambräun panimosta, josta on tullut “arkkitehtuuritalo”. Nyt ensimmäistä kertaa voidaan nähdä molempien instituutioiden yhdessä suunnittelema näyttely, jonka keskipisteenä on Münchenissä asuva valokuvaaja, arkkitehti ja suunnittelija. Klaus Kinold (s. 1939), jolla on erityinen rooli nykyarkkitehtuurivalokuvauksessa.

Klaus Kinold opiskeli arkkitehtuuria Egon Eiermannin kanssa Karlsruhessa 1960-luvulla. Hän oli aina ollut kiinnostunut valokuvauksesta, hänellä oli itsenäinen opiskelu ja pimennyshuonetekniikka ja hänestä tuli nopeasti virallinen “talon valokuvaaja” Rudolf Büchner-tuolissa. a. Hän valokuvasi professoreidensa malleja ja rakennuksia. Opettajaltaan ja mentoriltaan Egon Eiermannilta hän oppi arkkitehtuurin ongelmien selkeän ja raitiin tunkeutumisen sekä suunnittelun tarkkuuden, jonka hän myöhemmin siirsi valokuviinsa.

Arkkitehtivalokuvaajana tekemä työ erottaa hänen kattavan käsityksen rakennuksesta, jonka hän on hankkinut arkkitehtikoulutuksensa kautta. Ennen valokuvauksen aloittamista hän käsittelee intensiivisesti rakennusta, ottaa rakennuksen sen arkkitehtuuriseen rakenteeseen ja kaikkiin yksityiskohtiin ja etsii näkökulmia, joista arkkitehtuurikäsitys voidaan parhaiten tarttua. Koska hän on kiinnostunut rakennuksen valokuvaamisesta valokuvallisesti siten, että arkkitehdin ydinidea ilmenee. Välittäjän mielestä hän muuntaa rakennuksen estetiikan, rakenteen ja materiaalisuuden – mieluiten mustavalkoisiksi – etäobjektiivisuuden kuviksi. Koska niin runollinen kuin hänen teoksensa voi olla: Klaus Kinold korostaa, että arkkitehtuurivalokuvaus on tosiasioiden dokumentoinnin eikä taiteellisen tulkinnan alue. Siksi hänen motto on “Haluan näyttää arkkitehtuurin sellaisena kuin se on”.

Vuosikymmenien ajan Klaus Kinold on kuvannut lukuisten tärkeiden arkkitehtien teoksia julkaisuille, mukaan lukien a. esittäjät: Alvar Aalto, Tadao Ando, ​​Heinz Bienefeld, Dominikus Böhm, Walter Gropius, Herman Hertzberger, Herzog & de Meuron, Le Corbusier, Richard Meier, Ludwig Mies van der Rohe, Carlo Scarpa, Karljosef Schattner, Álvaro Siza ja Peter Zumthor. Ennen kaikkea hän dokumentoi sodanjälkeisen modernismin Saksassa ja hänen valokuviensa kanssa oli avainasemassa näiden rakennusten vastaanoton määrittämisessä. Lisäksi hän oli toimittanut ja suunnitellut useita aikakauslehtiä, kuten “KS Neues”, “Bauen im Beton” ja “MODUL” monien vuosien ajan..

Arkkitehtuurin arkistot tarjoaa käsityksen tähän Klaus Kinoldin laajaan työhön. Näytetään ilmaiset teokset, jotkut hänen valokuvillaan havainnollistetuista julkaisuista, hänen suunnittelemansa aikakauslehdet ja kirjat, jotka ovat hänelle elämäkertaisesti tärkeitä käsitteellisistä ja suunnittelusyistä.

Näyttelyn painopiste klo aut ovat kaksi arkkitehtia, joilla on keskeinen rooli Klaus Kinoldin elämästä: Hans Döllgast ja Rudolf Schwarz. Kinold innostuneenaan aineellisesti hillitystä arkkitehtuurista, joka on voimakkaasti suuntautunut avaruuteen ja ilmapiiriin, Kinold omistautui 1980-luvun alusta lähtien näiden kahden empatian ulkopuolella olevan “toisen nykyajan rakentajan” työlle, jotka – toisin kuin ns. Radikaalin modernin ajan edustajat – yhdistivät vastahakoinen ja tietyssä mielessä “konservatiivinen” lähestymistapa, joka ennen kaikkea päällä Kokemus pommitetusta Saksasta ja silloin huonosta taloudesta.

Hans Döllgast (1891 – 1974) opiskeli arkkitehtuuria Münchenin teknillisessä yliopistossa 1900-luvun alussa ja työskenteli Richard Riemerschmidille ja Peter Behrensille, joita hän piti tärkeimmistä opettajistaan. Monien vuosien Münchenin teknillisessä yliopistossa pitämän opetuksen lisäksi Hans Döllgast antoi itselleen nimen ennen toista maailmansotaa rakentamalla uusia kirkkoja ja suunnittelemalla Münchenin Neuhausen-asutusta. Hän pysyi kuitenkin modernin arkkitehtuurin ulkopuolella koko elämänsä ajan. Hän kuvasi töitään “kiistattoman avantgardin ja varatun takavarmentajan sekoitukseksi”. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan ovat Münchenin sodan runtelemien rakennusten “luovat restauroinnit” vuoden 1945 jälkeen, joiden avulla hän kirjoitti itsensä arkkitehtuurin historiaan: Pyhän Bonifacen basilikaan, suuriin hautausmaihin ja erityisesti Alte Pinakothekiin, jossa hän käytti yksinkertaisia ​​keinoja haavojen korjaamiseen. rakennuksen sodan “parantunut” niin, että toimivuus taattiin menettämättä kohtalokasta tarinaa ja muistoa siitä.

Rudolf Schwarz (1897 – 1961), kuka u. a. Hän opiskeli Hans Poelzigin kanssa, oli yksi kriittisistä uudisrakentamisen edelläkävijöistä sodanvälisellä kaudella. a. myös Saksan Werkbundin hallituksen jäsen. Opintojensa jälkeen hän on ollut erityisen kiinnostunut kirkon rakentamisesta. Esimerkiksi 1930-luvulla hän kehitti tyypillisiä perusteita kirkon liturgiselle uudistamiselle, jonka hän julkaisi vuonna 1938 kirjassaan “Vom Bau der Kirche”. Ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen hän suunnitteli lukuisia kirkkoja kaikkialle Saksaan, alueellisesti kiehtovia ja ilmakehän rakennuksia, jotka vaikuttavat sakraalisuudestaan ​​ja välittävät vaikuttavasti kuinka “nykyaikaiset” kirkot voivat tuottaa tunteita. Lisäksi Rudolf Schwarz vastasi sodan kärsimän Kölnin jälleenrakennuksen suunnittelijana.

Näyttely tarjoaa Katsaus Hans Döllgatin ja Rudolf Schwarzin hienovaraiseen ja jälleen asiaan liittyvään työhön, lähinnä Klaus Kinoldin valokuvien kautta, mutta myös kahden arkkitehdin julkaisujen kautta ja televisiohaastattelun avulla Hans Döllgast. Näyttely ilmestyy Hirmerissä kustantamo kaksi julkaisua Klaus Kinoldin valokuvilla ja Wolfgang Jean Stock: n teksteillä: “Hans Döllgast: luova restaurointi” ja “Rudolf Schwarz: kirkkorakennukset”.

näyttelyssä esitetyt projektit

hans döllgast
Alte Pinakothekin restaurointi, München, 1946 – 57
Pyhän Bonifazin basilikan jälleenrakennus, München, 1945-50
Münchenin vanhan eteläisen hautausmaan uudelleensuunnittelu, 1953 – 55
Münchenin vanhan pohjoisen hautausmaan uudelleensuunnittelu, 1955
Allerheiligenhofkirchen hätäapu Münchenissä, 1971

rudolf musta
Rothenfelsin linna päämaalla, 1924 – 28
St. Corpus Christi, Aachen, 1929 – 30
St. Anna, Düren, 1951 – 56
Pyhän Mikaelin seurakunnan kirkko, Frankfurt am Main, 1952 – 56
Pyhä Risti, Bottrop, 1953 – 57
St. Andreas, Essen-Rüttenscheid, 1954 – 57
St. Christophorus, Köln, 1954 – 59
St. Maria Königin, Saarbrücken, 1954 – 61
St. Antonius, Essen, 1956 – 59
St. Theresia, Linz, 1956 – 62
St. Florian, Wien, 1956 – 63

Klaus Kinold

b 1939 Essenissä, asuu Münchenissä; 1962 – 68 opiskeli arkkitehtuuria Egon Eiermannin kanssa Karlsruhen teknillisessä yliopistossa; 1968 tutkintotodistus ja arkkitehtonisen valokuvauksen studion avaaminen; vuodesta 1969 lähtien arkkitehtonisten lehtien ja kirjojen toimittaja; 1987 – 96 valokuvausopetustoimintaa Stuttgartin valtion taidemuseossa

näyttelyt (Valitse)
1983 galleria Rudolf Kicken, Köln; 1984 Musei Comunali, Rimini; Spectrum-valokuvagalleria Sprengel-museossa, Hanover; Vuoden 1985 portfolion galleria, Antwerpen; 1988 17. triennaali, Milano; 1993 Kunsthalle Bielefeld; 1994 Palazzo Reale, Napoli; 1995 Uusi kokoelma, München; Kornwestheimin kaupungingalleria; 1996 Kunstverein Ingolstadt; 1997 näyttelyn eteinen Vereinte Versicherungen, München; 1998 Kicken Gallery, Berliini; 1999 Dany Keller -galleria, München; 2001 valokuvaus talo Hanover; Uusi museo, Nürnberg; 2002 ja 2004 galleria Stefan Vogdt, München; Münchenin teknillisen yliopiston arkkitehtomuseo 2009 Pinakothek der Modernessa, München; Münchenin pääosaston galleria; 2016 walter myrskygalleria, München

Julkaisut (Valitse)
1993 “Haluan näyttää arkkitehtuurin sellaisena kuin se on”. Valokuvaaja Kin Kinold (näyttelyluettelo, Kunsthalle Bielefeld); 1995 Klaus Kinold. Arkkitehtuurivalokuvaus (näyttelyluettelo, uusi kokoelma München, Münchenin yliopiston arkkitehtuurimuseo); 1997 Klaus Kinold. Arkkitehtoninen valokuvaus (näyttelykissa, Foyer Vereinte Versicherungen, München); 2003 Wolfgang Jean Stock (toim.), Karljosef Schattner, Klaus Kinold. Arkkitehtuuri ja valokuvaus; 2009 Klaus Kinold. Arkkitehti valokuvat arkkitehtuuria (näyttelyluettelo, Münchenin teknillisen yliopiston arkkitehtuurimuseo); 2016 Wolfgang Pehnt, Klaus Kinold. Arkkitehtoninen valokuvia. Valokuvat arkkitehtuurista; Hans-Michael Koetzle (toim.), Carlo Scarpa, La Tomba Brion San Vito d’Altivole (näyttelykissa, Walter myrskygalleria, München)

hans döllgast

b 1891 Bergheimissä (D); 1910 – 14 opiskelua Münchenin teknillisessä yliopistossa; 1919 – 22 työntekijää Richard Riemerschmidin arkkitehtitoimistossa Pasingissa; 1922 – 26 Peter Behrensin työntekijää hänen studiossa ja mestarikurssissa Wienissä, Berliinissä ja Frankfurtissa / M .; vuodesta 1927 freelance-arkkitehti Münchenissä, Wienissä ja Augsburgissa; vuodesta 1929 opetustehtävät ja vuodesta 1939 a. o., professori ja nimitetty vuodesta 1943 Münchenin teknisen yliopiston professori; 1956 vierailevat luennot Istanbulin yliopistollisessa yliopistossa eläkkeelle siirtymisen jälkeen; suuri liittovaltion ansioiden risti; 1958 Baijerin taidemuseon jäsen; kuoli 18. maaliskuuta 1974 Münchenissä

rakennettu (Valitse)
1928 – 30 St. Joseph, Augsburg-Oberhausen (yhdessä Michael Kurzin kanssa); 1928 – 31 GEWOFAG-asuntoalueen taiteellinen johtaja Münchenissä Neuhausenissa (yhdessä Franz Rufin, Sep Rufin ja Johannes Ludwigin kanssa); 1930 – 32 St. Raphael, Hartmannshofen; Heilig Blut -kirkon kirkko, München-Bogenhausen; 1934 – 35 St. Heinrich, München; 1935 – 36 Pietari ja Paavali, Trudering; 1935 – 39 ala-aste ja päiväkoti, Trudering; 1936 Sparkassen rakennus, München-Neuhausen ja München-Schwabing; 1945 – 50 Pyhän Bonifacen basilikan restaurointi Münchenissä; 1946 – 57 Münchenin residenssin jälleenrakentaminen; 1946 – 57 Vanhan Pinakothekin restaurointi, München; 1953 – 54 Haus Döllgast, München; Seurakunnan kirkko 1954 ”Pyhimmälle lunastajalle”, Traunreut; 1953 – 55 Münchenin vanhan eteläisen hautausmaan uudelleensuunnittelu; 1955 Münchenin vanhan pohjoisen hautausmaan uudelleensuunnittelu; 1959 – 60 seurakuntahalli, Marktsteft; 1961 – 63 Lunastajan evankelis-kirkko pastoraatin kanssa, Landshut; 1963 – 65 Marian konsepti, Passau; 1963 – 66 Neu St. Nikola, Landshut; 1966 Baijerin osavaltion kirjaston laajennus (Sep Rufin ja Helmut Kirstenin mukaan); 1967 katolisen seurakunnan kirkko Heilig Kreuz, Pfändhausen; 1971 Allergiakirkon kansi, München

rudolf musta

b Strasbourgissa vuonna 1897; 1914 – 18 opiskeli arkkitehtuuria TH Charlottenburgissa; 1919 katolisen teologian, historian ja filosofian opinnot Bonnissa; 1919 – 23 Kölnin hallituksen rakennuskoulutus; 1923 Tohtori TH Berliinissä työskentely aiheesta “Rhenishin pienten kirkkojen varhaiset tyypit”; 1923 – 24 työntekijää Hans Poelzigissä ja hänen pääopiskelijaansa Akademie der Künsten mestaristudiossa Berliinissä; 1924 – 40 linnanrakentajaa Rothenfelsin linnassa päämaalla; 1925 – 27 arkkitehtuurinopettajaa Offenbachin teknillisissä kouluissa, studioyhteisö Dominikus Böhmin kanssa; 1927 – Aachenin käsityö- ja taidekoulun johtaja 34; 1931 – 34 Saksan Werkbundin hallituksen jäsentä; 1938 “Kirkon rakentamisesta”; 1946 – Kölnin kaupungin 52 yleissuunnittelija; 1953 – 61 kaupunki- ja kirkkoarkkitehtuuriprofessoria Düsseldorfin valtion taidemuseossa; kuoli 3. huhtikuuta 1961 Kölnissä

rakennettu (Valitse)
1924 – 28 Rothenfelsin linna pääosassa; 1929 – 30 sosiaalinen naiskoulu, Aachen (yhdessä Hans Schwippertin kanssa); 1929 – 30 Corpus Christi -kirkko, Aachen; 1932 St. Albertus Magnus, Kreuzau-Leversbach; 1935 talo Romano Guardini, Berliini-Zehlendorf; 1946 – 50 Kalkerin kappeli, Köln-Kalk; 1947 – 48 Paulskirchen jälleenrakennus Frankfurtissa, Frankfurt am Main; 1949 – 51 Neu St. Heribertin jälleenrakentaminen, Köln-Deutz; 1947 – 54 St. Mechtern, Köln-Ehrenfeld; 1951 – 56 St. Anna, Düren; 1952 – 54 St. Maria Königin, Frechen; 1952 – 56 St. Michael, Frankfurt am Main; 1953 – 57 Heilig Kreuz, Bottrop; 1953 – 57 Wallraf-Richartz-museo, Köln; 1954 St. Albertus Magnus, Andernach; 1954 – 57 St. Andreas, Essen-Rüttenscheid; 1954 – 59 St. Christophorus, Köln; 1954 – 61 St. Maria Königin, Saarbrücken; 1956 – 58 Düsseldorfin taidemuseon studiotalo; 1956 – 59 St. Antonius, Essen; 1956 – 62 St. Theresia, Linz; 1956 – 63 St. Florian, Wien; 1959 – 60 St. Gertrud, Aschaffenburg-Schweinheim; 1960 – 64 St. Pius X., Wuppertal; 1961 St. Bonifatius, Aachen-Forst; 1961 – 64 St. Ludger, Wuppertal-Vohwinkel; 1964 – 65 St. Michael, Berliini-Kreuzberg; 1966 St. Nikolaus von Flüe, Dortmund-Neuasseln

Klaus Kinold: Hans Döllgast ja Rudolf Schwarz

Näyttely suunniteltiin yhdessä Archiv für Baukunstin kanssa, joka esittelee kahta saksalaista arkkitehtia Hans Döllgast (1891 – 1974) ja Rudolf Schwarz (1897 – 1961) valokuvilla Klaus Kinoldilta (s. 1939)..

Wolfgang Jean Varastossa: Hans Döllgast ja Rudolf Schwarz

Toimittajan ja journalistin Wolfgang Jean Stockin luento Hans Döllgast- ja Rudolf Schwarz-julkaisujen esittelytilaisuudesta.

aut: info 1/18

Ohjelmalehden numero 1/18 aut: info näyttelyn taustatiedoilla "Klaus Kinold: Hans Döllgast ja Rudolf Schwarz. Kaksi nykyajan rakentajaa" ja aut-ohjelma maaliskuun 2018 ja kesäkuun 2018 välisenä aikana.

UUSI TIEDOTE: Hans Döllgast. Luova restaurointi

Yksi näyttelyn yhteydessä "Klaus: Kinold: Hans Döllgast ja Rudolf Schwarz. Kaksi nykyajan rakentajaa" julkaistu mukana oleva julkaisu arkkitehti Hans Döllgastista. Hinta: 35,00 euroa plus toimituskulut

Hans-Michael Koetzle: Kuvien rakentaminen

Valokuvan historian ja estetiikan asiantuntijan luento arkkitehdin ja valokuvaajan Klaus Kinoldin työstä.

UUSI TIEDOTE: Rudolf Schwarz: Kirkkorakennukset

Yksi näyttelyn yhteydessä "Klaus: Kinold: Hans Döllgast ja Rudolf Schwarz. Kaksi nykyajan rakentajaa" julkaistu mukana oleva julkaisu arkkitehti Rudolf Schwarzista. Hinta: 35,00 euroa plus toimituskulut

LIITTYVÄT ASIAT

Like this post? Please share to your friends:
Christina Cherry
Leave a Reply

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: