Liiketoiminta etiikka ǀ valmistettu Bangladeshissa: ostaa vai ei?

Kuva: Munir zu Zaman / AFP / Getty Images

Yli sata ompelijaa kuoli Bangladeshin Dhakan pohjoispuolella sijaitsevassa tekstiilitehtaan tulipalossa marraskuun lopulla. Onnettomuus on jälleen kerran kiinnittänyt tiedotusvälineiden huomion tehdasten turvallisuussääntöjen puuttumiseen ja epäinhimillisiin työoloihin. Bangladeshin palkat ovat maailman alhaisimmat – ja teollisuus kukoistaa. Pelkästään viime vuonna se kasvoi 40 prosenttia. C-ketjut kuten hyötyvät alhaisista palkoista&A, jolla oli tuotantoa onnettomuustehtaalla. Discounterit Kik, Lidl, H ovat joutuneet kritiikkiin&M ja Zara.

Esimerkki lapsityövoimasta

Kuten aikaisemmin, myös aiemmin on aina ollut ääniä, jotka vaativat boikotoimaan tuotteita, jotka on valmistettu matalapalkkaisissa olosuhteissa – olipa kyse sitten vaatteista, huonekaluista tai – viimeisimmästä ongelmahaarasta – matkapuhelimista ja tablet-tietokoneista. Oxford-blogin kirjoittaja Käytännön etiikka on äskettäin pohtinut tällaisen boikotin seurauksia. Esimerkki: Boikotoida tuotteita, joiden valmistuksessa käytetään lapsityövoimaa. Koko keskustelu ei voi olla suoraan siirtynyt aikuisten työoloihin. Mutta paljon.

“Vaikka boikotti perustuu kunnioitettuihin tarkoituksiin”, kirjoittaja kirjoittaa, “käytännössä voi olla väärin pakottaa yrityksiä ampumaan lapsityöntekijöitään. Tärkein syy lasten työskentelemiseen on köyhyys. Heille ansaitseminen on väistämätöntä. Jos heidän on luoputtava työstään länsimaissa yrityksissä, heidän on pakko etsiä toinen tulolähde – ja on täysin mahdollista, että tämä ei olisi heidän edukseen. “Esimerkki tapauksesta, jossa tämä voidaan tosiasiallisesti havaita, tapahtui Yhdysvalloissa muutama vuosi sitten. Kongressi on uhannut asettaa esteen alle 14-vuotiaiden lasten vaatteille Bangladeshissa. Tulos: 50 000 näistä lapsista joutui lopettamaan työpaikkansa tekstiiliteollisuudessa ja keräämään sen sijaan roskat, työskentelemään louhoksissa tai jopa menemään prostituutioon.

Taloustieteilijöiden mielipide

Taloudellinen tutkimus käsittelee systemaattisesti (tahattomia) seurauksia, joita tuotteen boikotilla voi olla. Muutama vuosi sitten Journal of Development Economics -julkaisussa julkaistut Cornellin yliopiston ja Santa Claran yliopiston tutkijoiden lapsityövoiman simulaatiomallit viittaavat siihen, että tuotteiden boikotointi voi tietyissä olosuhteissa jopa lisätä lapsityövoiman määrää pikemminkin kuin vähentyä. Perusajatus: Vähentynyt kysyntä tarkoittaa, että tuottajat yrittävät korvata tappionsa myymällä vielä suurempia määriä – aiempaa halvemmalla hinnalla. Palkat laskevat vastaavasti. Vielä useammat lapset joutuvat työskentelemään, jotta kotitaloudet voivat pitää tulonsa parantuneena lapsityövoiman avulla.

Mitä seuraa näistä oivalluksista? Käytännön etiikkaa käsittelevän blogin kirjoittaja tekee seuraavan johtopäätöksen: “Ennen kuin puututaan yleisen köyhyyden ongelmaan, tulisi miettiä turvallisten työolojen luomista lapsille sen sijaan, että pakotettaisiin yrityksiä erottamaan lapset boikotteilla tai lailla.” ja lisää: ”Seuraavan kerran, kun joku haluaa vakuuttaa minut boikotoimaan tiettyjä yrityksen tuotteita, en liity tähän boikottiin ennen kuin tiedän kyseisten lasten tosielämän olosuhteet. Mitä tarkoitat? “

Mitä siitä seuraa?

Tätä päätelmää vastaan ​​on paljon sanottavaa. Ensinnäkin epäilykset boikottien tehokkuudesta eivät ole erityisen vahva syy olla liittymättä niihin. Miksi todistustaakan pitäisi olla niillä, jotka kannattavat boikotointia – eikä niillä, jotka ovat skeptisiä, mutta jotka eivät pysty perustelemaan skeptisyyttään kovilla tosiasioilla??

Mainitun taloudellisen tutkimuksen kirjoittajat eivät myöskään harkitse vakavasti mahdollisuutta, että boikotit (esimerkiksi kiertotien käyttäminen todistusten avulla “oikeudenmukaisesti” valmistetuille tuotteille) voivat johtaa olosuhteiden muuttumiseen koko toimialalla. Voidaanko todella lakaista tämä mahdollisuus pöydältä taloudellisen teoreettisen tiedon perusteella? Ei ole todisteita siitä, että voit pudota takaisin?

Lopuksi: Jos lapsityövoiman boikotointi johtaisi lopulta siihen, että asianomaiset lapset ovat huonommassa asemassa kuin aikaisemmin – niin ei seuraa, että jokainen, joka haluaa auttaa lapsia, ostaisi mahdollisimman monen käytetyn tuotteen lapsityövoiman osuus saada aikaan? Luottamus talousteorioihin on oltava melko suuri liittyäkseen tällaiseen hölynpölyyn.

LIITTYVÄT ASIAT

Like this post? Please share to your friends:
Christina Cherry
Leave a Reply

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: