Fyysisen ja mielenterveyden resurssien vaatiminen monenlaisilla liikunnalla ja liikuntavaihtoehdoilla. (Kansallisessa) kansallisessa asiantuntijakeskustelussa liikkumisen katsotaan olevan olennaisen tärkeä varhaiskasvatuksen ja kehitysprosessien kannalta. Tämä johtuu yhteistyöhankkeen tuloksista "Liiketoiminta varhaislapsuudessa (BiK)"[1] tukee.
Ida valitsi tänään rakennuselementit. Hän on 2-vuotias ja tykkää käydä päiväkodissa. Pelissä hän häiritsee nopeasti muita lapsia, jotka rakensivat kiipeilymäen. Ida tarkkailee tarkkaan, kuinka muut kiipeävät ylös ja ovat onnellinen saavuttaessaan huipun. Ida osoittaa sormeaan kohti kiipeilyä. Hetken kuluttua hän nousee ylös ja menee vuorelle. Hän katselee jalkojaan, sitten kiipeilykehyksen ensimmäisessä vaiheessa ja sitten ylöspäin. Ida alkaa pitää kiinni rungosta kädet ja vasen jalka? istua tiukasti. Hän vetää ylöspäin ja onnistuu saamaan oikean jalkansa? seistä muiden vieressä. Ida on onnellinen. Mutta muut lapset kiipeävät vielä korkeammalle matolle. Ida siirtyy seuraavaan vaiheeseen. Haut. Mutta se ei vieläkään ole kunnossa. Hän kääntyy Margotin kohdalle ja heilauttaa häntä vapaalla kädellä. Opettaja nousee, Ida kääntyy nopeasti takaisin kiipeilymäkelle ja kiipeää jälleen askeleen. Nyt hänen on otettava iso askel. Jälleen hän kääntyy Margotiin, joka hymyilee takanaan. Ida kiipeää matolle yksin isoilla silmillä. Yläosassaan Ida hyppää iloisesti ympäri.
Tässä liikkumistilanteessa Idalla ei ole vain kiipeilykokemuksia, vaan hänen on myös käsiteltävä haastavaa tilannetta, joka on hänelle uusi. Hän haastaa taitonsa ja oppii käsittelemään korkeuksia. Idalle se tarkoittaa myös luottamusta itseäsi ja kokemuksen tuntemusta toimiakseen. Lisäksi fyysiset komponentit, kuten esim. silmien, käden ja jalkojen yleinen kunto ja keskittyminen tarvitaan. Tämä antaa heille mahdollisuuden laajentaa liikkumistaan ja riskiosaamistaan.
Liikunnan merkitys terveydelle
Liikkeen neljään merkityskenttään perustuva BiK-projekti osoittaa tämän ilmiön merkityksen koulutukselle ja kehitykselle sekä lapsuuden terveydelle (vrt. Bahr 2012).
Yhdellä merkitysalueella – liike terveyskasvatuksen välineenä – on kuvattu monimutkainen ja kokonaisvaltainen näkemys fyysisistä, emotionaalisista ja sosiaalisesti ekologisista terveystekijöistä. Sekä fyysisen että mielenterveyden resurssit aloitetaan ja niitä vaaditaan liikkeessä, liikkeessä ja liikkumisen yhteydessä. Fyysiseen terveyteen liittyvät resurssit sisältävät Voima- ja kestävyysnäkökohdat, koordinaatio- ja asennonharjoittelu sekä yleinen kunto. Vaaditaan ei vain sydän- ja verisuoni- ja immuunijärjestelmän suorituskyky lapsuuden liikuntatoimintojen kautta, vaan erityisesti lihaksen vahvistaminen ja asennon parantaminen huonojen asentojen ja häiriöiden estämiseksi. Kehon rakenne ja liiketaidot määrittelevät suurelta osin lasten arjen sosiaalisten ja aineellisten tarpeiden selviytymisen.
Kehon perustuslaki ei yksin liikunnan vaikutukset, mutta samalla tavalla ravitsemus. Terveyteen, vartaloon / liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvät kysymykset liittyvät nyt erottamattomasti toisiinsa. Esikoululasten ylipainojen ja liikalihavuuden lisääntyneet syyt ovat yhdistelmä erilaisia riskitekijöitä, kuten mahdollinen geneettinen taipumus, muuttotausta, heikko sosiaalinen asema ja muuttuvat elinolosuhteet, jotka johtuvat liiallisesta kalori- ja runsaasti rasvasta ja lisääntyvästä fyysisestä aktiivisuudesta nähdä.
Turvallisuuskoulutuksella on myös tärkeä rooli tässä terveysvaatimusten fyysisessä näkökulmassa. Parannetun kehonhallinnan lisäksi liikunta ja havainto tarjoavat etenkin keskittymisen, erilaistuneen havaitsemisen ja tilanteiden realistisen arvioinnin harjoittelua. Tämä mahdollistaa riskien tunnistamisen aikaisemmin, parempien reaktioiden aikaansaamiseksi eriytetyn toimintakyvyn ja siten onnettomuuksien riskiä voidaan vähentää. Riskikompetenssin kehittäminen, loukkaantumisriskin minimointi ja riskinhankinnan ottaminen ovat koulutuksellisesti merkittäviä. Lasten tulisi oppia putoamaan, käsittelemään ylä- ja alamäkiä ja vaaroja.
Havainnon keskittyminen ja keskittyminen omaan kehoon ovat myös rentoutumisen keskeisiä osia. Jännityksen (toiminnan) ja rentoutumisen (lepo) vuorottelu tuottaa positiivisia vaikutuksia hyvinvoinnista, stressin lieventämisestä ja oman kehon reaktioiden käsittelystä.
Liikunnan tärkeys on keskellä salutogeneettisiä terveysvaatimuksia ja lasten kestävyyden vahvistamista. Molemmat lähestymistavat koskevat fyysistä ja henkistä terveyttä. Liikkeiden kautta voidaan kehittää resursseja ja osaamista, jotka ovat välttämättömiä stressaavien elämätapahtumien selviytymisessä. Lapset voivat käyttää resursseja voidakseen edustaa huoliaan itsenäisesti ja itsenäisesti. Siksi pystyt terveyteen tai ennaltaehkäisevään terveyskäyttäytymiseen. Kehitetään selviytymisstrategioita, joita voidaan jatkaa myöhemmin ja jotka siten tukevat yleistyneiden valvonta-uskomusten ja positiivisen itsekäsityksen kehitystä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että erilaisia terveysongelmia ja riskitekijöitä, jotka johtuvat fyysisestä passiivisuudesta ja fyysisen kunton puuttumisesta, esiintyy todennäköisemmin lapsuudessa. Tämä puolestaan vaikuttaa psykologiseen ja tunne-sosiaaliseen tasoon. Lapsilla, joilla on heikko fyysinen kunto, on vaikeampaa osallistua liikuntapeleihin ja aktiviteetteihin, mikä puolestaan voi johtaa kiusantekoon ja syrjäytymiseen pelistä. Lisäksi tällä voi olla vaikutusta kärsivien lasten itseluottamiseen ja itsekäsitykseen.
Fyysisen ja mielenterveyden resurssien kysyntä
Lasten liikkumisosaamisen vahvistamiseksi heidän terveytensä psykologisena ja fyysisenä resurssina voidaan tietoinen liikkumisen ja havaitsemisen vaatimus kuvata lasten päivähoitokeskusten keskeiseksi tehtäväksi. Toisaalta tähän sisältyy ilmaisten leikkitilanteiden mahdollisuus, joissa lapset voivat hankkia ikäänsä ja kehitystään sopivia motorisia taitoja, joiden avulla he voivat toimia pätevästi, turvallisesti ja varmasti jokapäiväisessä elämässä. Toisaalta päivittäin tarjotut ja mukana olevat liikuntatarjoukset ovat tärkeitä, jotka tarjoavat ehdotuksia uusiksi liikuntaideoiksi. Lapselle on tarjottava laaja valikoima liikkumis- ja havaintokuvioita, joita hän voi testata ja kehittää uusissa tilanteissa (vrt. Zimmer 1987).
Liikuntatapahtumien ei aina tarvitse olla opetusasiantuntijan järjestämiä. Vapaa leikki tilanteet ovat erityisen tärkeitä mielenterveysresurssien kehittämiselle. Lapsilla on suuri halu liikkua ja monia luovia ideoita siitä, kuinka he haluavat kokea, tuntea ja kokeilla kehonsa. Positiivisen itsekäsityksen kehittämiseksi mielenterveysresurssina ja vakuutuksen saamiseksi siitä, että hän pystyy täyttämään uudet ja tuntemattomat vaatimukset, lapsi tarvitsee vapauden kehittää taitojaan yksilöllisesti ja pystyä tosiasiallisesti testaamaan ja käyttämään niitä. Stimuloiva alueellinen ja aineellinen ympäristö herättää lapsen mielenkiinnon ja johtaa (liikettä) toimiin tavoitteena tutkia ja tutkia ärsykkeitä aiheuttavia olosuhteita, vähentää epävarmuutta ja samalla rakentaa laaja toimintojen ja kokemusten kokoelma ja laajentaa sitä jatkuvasti ( katso Kopic 2013). Lapsen asuintilasta tulisi tulla kokemusalue. Siksi ilmaiseksi leikkiä varten on suositeltavaa suunnitella päiväkodin sisä- ja ulkotilat siten, että ne kannustavat lapsia kokemaan monenlaisia liikkeitä ja käsityksiä. Aistielämykset, jotka ovat lähellä vartaloa kosketusjärjestelmän (kosketus ja kosketus), vestibulaarijärjestelmän (tasapaino) ja kinesteettisen järjestelmän (liiketunnelmat) kautta, muodostavat perustan erilaistuneen kehon rakenteen ja kehon omien kykyjen kehittämiselle. Lapset tuntevat oman ruumiinsa rajat tuntuvien kokemusten ja koskettamalla muita ihmisiä ja materiaaleja.
Lisäksi vartalo edustaa lapsen pääsyä ympäristöönsä. Tutkintavälineenä sitä käytetään kokemaan materiaalista (ja sosiaalista) maailmaa ja sen erilaisia puolia (pehmeä / kova, naarmuinen / sileä, kylmä / lämmin, pieni) / iso? jne.). Lapsen tietoisuus itsestään tapahtuu materiaalin kehoon ja toimintaan suuntautuneessa tutkimuksessa. lisäksi oppii se tuntee materiaalien erityisominaisuudet ja osaa käyttää niitä tarkemmin ja osaavasti myöhemmissä (peli) toimissa. Ympäristö haastaa myös lapsen lihakset, jänteet ja nivelet sopeutumaan. Oikein reagointi näihin ulkoisiin olosuhteisiin tarkoittaa ensinnäkin esittelyä itsellesi ja omille kyvyillesi. Tämä tarkoittaa lisäksi, että ymmärretään voiman oikea käyttö sellaisissa toimissa kuin nostaminen tai vetäminen, oikean nivelasennon asettaminen ja pitäminen sopivissa tilanteissa ja kyky tietoisesti rentoutua tai rentouttaa lihaksia tarvittaessa..
Omien aistinvaraisten järjestelmiensä ja kehon omien tehokkuuksien automaattisessa testauksessa lapsi saa luottamusta taitoihinsa ja laajentaa niitä yhä enemmän. Lasten parannettu kehonhallinta ja itsearviointi leikkisän kokeilun kautta ja toisinaan pudotukset ja kompastukset antavat heille mahdollisuuden erottaa riskipätevyyden hankkiminen. Haastaessaan liikkuvia tilanteita, lapset oppivat käyttämään kehoaan ja aistiaan osaavasti sekä hallitsemaan haasteet. Siksi vaaralliset tilanteet voidaan arvioida paremmin ja käsitellä asiaankuuluvasti.
Vapaaleikki tilanteet eivät kuitenkaan ole tärkeitä liikunnan ja riskin osaamisen hankkimiselle lapsen kehityksen terveysresurssina. Tässä yhteydessä ovat tärkeitä pedagogisen asiantuntijan johtamat ja heidän mukanaan tulevat liiketapahtumat sekä lasten ideoita ja aiheita ottavat liikkeimpulssit. Ei ole välttämätöntä luoda vaarallisia ja yksityiskohtaisesti lavastettuja liiketilanteita. Riskiä ja riskiä arvioidaan subjektiivisesti lapsen kokemuksen ja kehitystason mukaan. Jos esimerkiksi lapsilla ei ole ollut kokemusta korkeudesta, kiipeily tuolilla on jo vaara. Toisaalta kokenut lapset tarvitsevat enemmän impulsseja taitojensa laajentamiseksi, esim. tasapainottaminen kapealla tai epätasaisella pinnalla korkealla.
Koulutusasiantuntijalla on laaja tuntemus materiaaleista ja niiden mahdollisista käytöistä liikkumistapauksissa. Lapsen kokemuksen lisäämiseksi on saatavana monia liikkeeseen suuntautuneita menetelmiä. Hän voi tarjota lapsille liikuntapelien, liikkumiskurssin, toimintojen integroinnin liikehistoriaan tai vastaavan kautta materiaaleja ja tiloja, jotka soveltuvat fyysisen terveyden voimavarojen leikkisälle kehittämiselle. Esimerkiksi rullalauta on haasteellinen lapsille ja sitä voidaan käyttää erinomaisesti hauskoihin suuntautuneisiin ehdollisten ja koordinaatiotaidon vaatimuksiin. Eri lihasryhmät haastetaan ja vahvistetaan aina liikkumistavoilla rullalaudalla (istuen, polvillaan, valehtelemalla) ja vetämällä ja työntämällä toisiaan. Näiden lihasosien vahvistaminen yhdessä pelaamisen aikana antaa suuren panoksen posturaaliseen harjoitteluun ja siten lasten kouluvaatimuksiin. Periaatteessa on huolehdittava siitä, että lapsille tarkoitetut liikuntatarjoukset suunnitellaan tapahtumarikkaisiksi ja että niillä on korkea haaste. Liiketilaisuuksien tulee aina välittää liikkeestä ja liikkumisesta iloa ja käsitellä kokemuksen maailmaa sekä lasten tarpeita.
Aivan kuten toiminnan ja liikunnan tarve, myös lapsilla on vastaava lepo- ja rentoutustarve kompensoidakseen. Asiantuntija voi tarvittaessa tarjota tätä varten yllämainittujen rentoutumisen positiivisten vaikutusten edistämiseksi päivittäisessä päiväkotielämässä ja siten vaikuttaa lasten psykologiseen stressiin. Lasten tarpeisiin perustuvat rentoutumismenetelmät (mielikuvitukselliset, kehoon liittyvät, kognitiiviset) auttavat lasta rauhoittumaan, ymmärtämään sisäisiä kokemuksiaan ja tarpeitaan, käsittelemään tekemiään kokemuksia, lievittämään jännitystä, keräämään uutta energiaa ja siten lisäämään suorituskykyään. Näiden tarjousten yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon, että liikunta- ja lepovaatimukset suunnitellaan yksilöllisesti kaikille lapsille ja että asiantuntijalla itsellään on henkilökohtainen liikunnan ja rentoutumisen tarve, joka tulisi erottaa lasten tarpeista. Koko jokapäiväinen elämä tulisi siis olla monipuolinen ja perääntymismahdollisuuksien kanssa.
johtopäätös
Fyysisen toiminnan kysyntä voi vaikuttaa merkittävästi lasten terveysvaatimuksiin päivittäisessä hoidossa. Turvallinen ja osaava liikekäyttäytyminen vahvistaa sekä lapsen fyysistä että mielenterveysresursseja ja tekee siitä fyysisesti ja henkisesti vahvan jatkokehitykselle.
kirjallisuus
Bahr, S./Kallinich, K./Beudels, W./Fischer, K./Holter, G./Jasmund, C./Krus, A./Kuhlenkamp, S. (2012): Liikkeen merkityskentät koulutus- ja Kehitysprosessit lapsuudessa. In: motoriset taidot. 35, 3, s. 98-109.
Kopic, A. (2013): Visuaaliset tilat – aluesuunnittelu ja sen merkitys koulutusprosesseissa. Julkaisussa: irtolehtikokoelma kaksivuotiaita päiväkodissa. Syyskuussa. Sivut 15 – 24.
LIITTYVÄT ASIAT
-
Mitkä ovat lasten pelot? Kuinka käsittelet nämä pelot? Ainoa tapa löytää vastauksia näihin kysymyksiin on lasten kautta…
-
6 syytä miksi pienet lapset osuivat
Pienten lasten lyömisessä luen ja kuulen jatkuvasti seuraavia “neuvoja” – kutsutaan sitä nimellä: moite -…
-
7 rentoutumisvinkkiä taaperoille
“Vain kun ruumis on rento, sielu voi seurata” – tämä viisaus tulee kiinalaiselta filosofilta Konfutseilta. Aikoina kun…
-
Reaktiivinen kiintymyssairaus lapsilla – psylex
Psykologiset ongelmat – parisuhdeongelmat Riskitekijät: Vanhempien mielenterveyden häiriöt lisäävät lasten reaktiivisen kiinnittymishäiriön riskiä…