Saksalainen akatemia

"Saksalaisen tutkimuksen tieteellisen tutkimuksen ja hoidon akatemia / Saksalainen akatemia" perustettiin 5. toukokuuta 1925 Münchenissä. Alun perin keskityttiin saksalaisten vähemmistöjen edistämiseen Itä-, Keski- ja Kaakkois-Euroopassa ja saksan kulttuurin tutkimukseen, jota siirrettiin vuoden 1930 jälkeen, painotuksena saksan kielen edistämiseen ulkomailla. Tätä varten Akatemia perusti kielten koulujen verkoston puolueettomiin, liittoutuneisiin ja miehitettyihin Euroopan maihin, etenkin vuoden 1940 jälkeen. Seurauksena hänestä tuli nykypäivän "Goethe-instituutti, joka hoitaa saksan kieltä ulkomailla ja edistää kansainvälistä kulttuuriyhteistyötä e. V. "Yhdysvaltain miehitysvaltio hajotti Saksan akatemian 31. joulukuuta 1945.

sisältö

Kehitys ja kehitys vuoteen 1933 saakka

Heijastuksia "Saksalainen akatemia" palasi kevääseen 1923. Useat Münchenin arvohenkilöt, mukaan lukien Ludwig-Maximilians-Universität-yliopiston rehtori Georg Pfeilschifter (1870-1936), geopoliitikko Karl Haushofer (1869-1946) ja historioitsija Hermann Oncken (1869-1845), päättivät perustaa instituutin keskittämään ja tehostamaan Luoda kulttuurisuhteita ulkomaiden kanssa. Voimapoliittisen avuttomuuden aikana Saksan kansainvälistä asemaa oli tarkoitus vahvistaa kulttuuripoliittisilla aloitteilla.

Akatemia perustettiin virallisesti 5. toukokuuta 1925 Münchenin Ludwig Maximilian -yliopiston auditoriossa. Alun perin hän asui asunnossaan Odeonsplatzissa. Vuonna 1932 hän muutti Isarin yläpuolella olevaan Maximilianeumiin, missä hän pysyi sen purkamiseen asti. Varhaisvuosinaan yksityisenä yhdistyksenä organisoitu saksalainen akatemia omistautui ennen kaikkea saksalaisten vähemmistöjen edistämiseen Itä-, Keski- ja Kaakkois-Euroopassa ja saksalaisen kulttuurin tutkimiseen valtakunnan lujittamiseksi. Siksi Saksan akatemia sisälsi tutkimuksen "Tieteellinen osasto", joka jaettiin neljään osaan saksan historian, saksan kielen, kirjallisuuden, kansanperinteen ja muinaistutkimuksen, saksalaisen kuvataiteen ja musiikin sekä Saksan valtion ja talouden opintojen osalta. Jaksoissa johdetut professorit ympäri Saksaa olivat edustettuina omalla alallaan, esimerkiksi saksalaisen filologian Friedrich von der Leyen (1873-1966), talouden, Otto von Zwiedineck-Südhorst (1871-1957) ja Karl Alexander von Müller (1882- 1964) historiatieteelle. Lisäksi Saksan akatemialla oli yksi "Käytännöllinen osasto", joka huolehti saksalaisen kulttuurin levittämisestä ulkomaille.

Alkuperäinen keskittyminen ulkomaalaisen saksan markkinointiin ja heidän samanaikainen käsitys tiedeakatemiaksi johti kuitenkin Saksan akatemiaan heti sen perustamisen jälkeen kriisissä, koska molemmille toimialoille oli jo tarpeeksi muita instituutioita. Saksan kielen edistäminen ulkomailla vuodesta 1929 lähtien tuli uuden pääsihteerin Franz Thierfelderin (1896–1963) vaikutuksesta akatemian toiminnan painopisteeksi, koska tällä alueella ei ollut kilpailurakenteita. Tämän suuntauksen muutoksen myötä Deutsche Akademie onnistui vuodesta 1930 saamaan apurahoja ulkoministeriöltä. Vuonna 1930 hän perusti ensimmäiset kielikoulut Balkanille, vuonna 1932 uusi osasto perustettiin "Goethe-instituutti ulkomaisten saksalaisten opettajien kouluttamiseksi".

Laajennus "Kolmas valtakunta"

Aina saksalaiseen suuntautuneeseen akatemiaan tuli tyytyväinen kansallissosialistien vallan tarttumisesta. 100-jäseninen senaatti, eräänlainen neuvoa-antava hallintoneuvosto, puhdisti kesällä 1933 nyt poliittisesti epäsuositut tai juutalaiset jäsenet, mukaan lukien Thomas Mann (1875-1955), Konrad Adenauer (1876-1967) ja Max Liebermann (1847-1935)..

Saksan akatemian taloudellinen tilanne säilyi huolimatta ulkoministerin ja väliaikaisen presidentti Haushoferin myöntämien apurahojen lisääntymisestä, hyvistä yhteyksistä "Johtajan sijainen" Rudolf Hess (1894-1987) määräsi sodan puhkeamiseen asti epävarman, koska se riippui pääasiassa talouden ja yksityishenkilöiden lahjoituksista.

Vasta 1940 sai hänelle runsas, vuosittain kasvavan tuen Reichin budjetista, koska ulkomaista kulttuuripolitiikkaa pidettiin nyt tärkeänä sotatoimissa. Vuonna 1941 Akatemian presidentin, joka on toiminut vuodesta 1939, Baijerin pääministerin Ludwig Siebertin (1874–1942) vaatimuksesta, aikaisemmasta yksityisestä yhdistyksestä tuli julkinen yhteisö. Siebertin kuoleman jälkeen vuoden 1944 alussa miehitetyn Alankomaiden valtakunnan komissaari, presidentti Arthur Seyss-Inquart (1892–1946). Prosessissa akatemian budjettia korotettiin jälleen. Samanaikaisesti se tuli sodan jälkipuoliskolla yhä enemmän Reichin propagandaministeriön valvontaan, mikä heijastui myös heidän ulkomaiseen työhönsä. Joseph Goebbelsin (1897-1945) ja Seyss-Inquartin mukaan tämän ei pitäisi enää rajoittua pelkästään kielen edistämiseen, vaan vaikuttaa suoraan politiikkaan poliittisesti.

Kesään 1944 mennessä akatemia laajeni noin 45 kielikoulusta sodan puhkeamisen yhteydessä noin 250: een. Työntekijöiden kokonaismäärä nousi alle 100: sta lopulta noin 1 000: een. Vuonna 1944 budjetti oli noin 9 miljoonaa Reichsmarkia, mikä on 18 kertaa Prussin tiedeakatemian budjetti, perinteisesti suurimman saksalaisen tiedeakatemian budjetti, ja se oli yli 40 kertaa suurempi kuin Baijerin tiedeakatemian budjetti..

Lakkautuminen ja uudelleen perustaminen Goethe-instituutiksi

Näkyvien kansallissosialistien pään päällä ja heidän laajentuessaan Wehrmachtin voittojen jälkeen Saksalainen akatemia tuli vuonna 1944 angloamerikkalaiseen luetteloon hajottavista natsien instituutioista sodan jälkeen. Liittolaiset pitivät sitä propaganda- ja vakoilukeskuksena, joka toimii kaikkialla Euroopassa. Yhdysvaltojen miehitysvallan virallinen hajotus tapahtui 31. joulukuuta 1945. 1951 luotiin Thierfeldersin aloitteesta Akatemian taloudellisesta perinnöstä. "Goethe-Institut" yksityisenä klubina. Alkuvuosikymmeninä sillä oli Saksan akatemian henkilöstön kannalta jatkuvuus. Nimi "Saksalainen akatemia" maksettiin takaisin vuonna 1962 Münchenin seurorekisteristä, kun Thierfelder oli rekisteröitynyt sinne vuonna 1950 uudelleen jäljellä olevaan määrään vuoden 1945 hajotettua organisaatiota uudelle projektille "Goethe-Institut" voidakseen käyttää.

Federalismi – Baijerin historiallinen sanakirja

federalismi Federalismi (latinalaisesta foedus = liittolaisuudesta) on historia-geneettinen käsitys järjestyksestä, joka kuvaa valtion ylivaltion ja…
Mittler isar ag – Baijerin historiallinen sanakirja

Mittlerer Isar AG 1900-luvun alusta lähtien suunnitelmat Baijerin rikkaiden vesivarojen käytöstä suuren sähkön tuottamiseksi ovat siirtyneet…
Lordi pormestari – Baijerin historiallinen sanakirja

pormestari Lordi pormestari on suurten kaupunkien pormestarien korostettu otsikko, joka on myönnetty Baijerissa vuodesta 1907 lähtien, keskikokoisten ja…
Geist von kreuth – Baijerin historiallinen sanakirja

Kreuthin henki Käännös Kreuthin henki on Kreutherin erottelupäätöksen puhekieli. Se viittaa poliittisiin motiiveihin ja tapahtumiin, jotka tapahtuivat…