Vaihtomalli – kaikki tiedot huoltoa varten

Vaihtomalli - kaikki tiedot huoltoa varten

vaihto malli

Nimi kertoo sen jo. Todellisessa vaihtomallissa eronneet vanhemmat hoitavat yhteisen lapsen suunnilleen yhtä suuret osat. Lapsi asuu tietyn ajan (noin viikon) vanhemman kanssa, joka myös huolehtii siitä, ja asuu toisen vanhemman kanssa seuraavan, yhtä pitkän ajanjakson ajan. Tämä tapahtuu jatkuvassa muutoksessa. Seurauksena on, että yksittäiset vanhemmat ja lapsi viettävät saman verran aikaa toisiinsa – toisin kuin perinteinen asuinmalli. joka hoitomalleja se osoittaa sinulle, kuinka todellinen vaihtomalli toimii ja millä tavalla erityisesti lasten tuki lasketaan.

Tärkeintä

  • Yhteisen lapsen hoitomallien tapauksessa on tehtävä ero asumismallin, väärän vaihtomallin ja todellisen vaihtomallin välillä..
  • Perinteinen asuinmalli on, kun lapsi asuu yhdessä vanhempiensa kanssa ja saa häneltä luonnollista tukea, kun toinen vanhempi antaa rahaa. Hänellä on oikeus hoitaa lasta.
  • Vilpillinen vaihtomalli on laajennettu asuinmalli, jonka käsittelyä on parannettu merkittävästi. Perheoikeudet ottavat huomioon lapsen lisääntyneen oleskelun toisessa vanhemmassa lasten elatusapua laskettaessa.
  • Todellisessa vaihtomallissa lapsi asuu vuorotellen tasa-arvoisissa osissa molemmissa vanhemmissa ja hän hoitaa heitä tasa-arvoisissa osissa luonnollisen ja käteishoidon kanssa.
  • Todellinen vaihtomalli on siis olemassa vain, jos molemmat vanhemmat tarjoavat kaikki hoitopalvelut suunnilleen tasa-arvoisissa osissa. Näin ei enää ole, jos vähintään 10% poikkeaa puolijaosta.
  • Todellinen muutosmalli edellyttää, että vanhemmat ovat valmiita tekemään yhteistyötä ja kommunikoimaan keskenään, että todellisen muutosmallin käytäntö on lapsen tahdon mukaista ja että ulkoiset olosuhteet ovat lapsen etujen mukaisia.
  • Lasten tuen laskeminen todellisen muutosmallin tapauksessa on samanlainen kuin täysi-ikäisten lasten elatuslaskelma, mutta lisäkustannukset ja lapsilisän hyvitys tässä mallissa on otettava huomioon.

sisältö

Kun kyseessä ovat yhteisen lapsen (tai useamman lapsen yhdessä) hoitomallit, on tehtävä ero oleskelumallin sekä väärän ja todellisen muutosmallin välillä..

Perinteisen asuinmallin tapauksessa lapsi asuu tai asuu vanhempiensa kanssa, minkä vuoksi hänestä huolehtii majoitus, ruoka, vaatteet jne. Toinen vanhempi tarjoaa käteistukea ja hänellä on oikeus hoitaa lasta, joka käytännössä ulottuu joka toinen viikonloppu ja puoli kesälomia. Hoitokustannukset veloitetaan säännöllisesti huollettavasta lapsesta. Koska lainsäätäjä noudattaa myös oleskelumallia, tätä säännellään lailla erityisesti lapsen elatusapua koskevissa tapauksissa.

Vilpillinen vaihtomalli on viime kädessä asuinmalli lisäsi merkittävästi käsittelyä käteisestä riippuvaisen vanhemman. Täällä lapsi oleskelee pidempään ajanjakson ajan käteisellä. Koska lapsi asuu kuitenkin edelleen pääosin yhden vanhemman kanssa, hänellä on velvollisuus toisen vanhemman käteisvaroihin. Perheoikeudet voivat kuitenkin ottaa huomioon lisäkustannukset (esim. Matkakustannukset), jotka johtuvat säännöllisestä yli kymmenen päivän kuukausittaisesta käsittelystä, jolloin Düsseldorfin taulukon rahaetuuksien piiriin kuuluva henkilö luokitellaan pienituloisimpaan ryhmään tai jos vain yhdelle huollettavalle myönnetään korkeampi asema , joka vähentää kuukausittain maksettavan käteisvarojen määrää. Lisäksi rahoituskulut, jotka kattavat osittain lapsen ylläpitotarpeet (kuten lapsen täydelliset varusteet kesä- ja talvivaatteilla), voivat vähentää rahatukea.

Todellisessa vaihtomallissa (kaksoisasuinmalli, heilurimalli) lapsi elää vuorotellen tasa-arvoisissa osissa (pariteetti) molemmissa vanhemmissa ja vanhemmat hoitavat hänet tasa-arvoisesti. Yhä useammat vanhemmat käyttävät tätä mallia koskevia lakisääteisiä määräyksiä, joten etenkin elatusapuun liittyy monia juridisia ongelmia. Tämän lisäksi tämä malli lisää säännöllisesti ylimääräisiä matkakustannuksia vanhainkodien välillä ja lisää lisäkustannuksia, koska lapsella tulisi olla suunnilleen samat perustarvikkeet (kuten lastentarha) molemmille vanhemmille, jotta hänestä tulisi huolta..

Todellisen vaihtomallin edut ja haitat

Perhepsykologien ja oikeustieteellisten tutkijoiden keskuudessa todellinen muutosmalli ei ole kiistaton. Tätä kritisoidaan ennen kaikkea

  • lapsella ei ole "oikeaa kotia", koska se "kulkee" jatkuvasti kahden vanhemman välillä niin, että lopulta hän ei tunne turvaa.
  • imeväisten sidos- ja hoitotarpeita ei voida tyydyttää lapsiystävällisellä tavalla.
  • Säännöllisen muutoksen vuoksi kustannukset lisääntyvät ja logistiset ponnistelut lisääntyvät.
  • Vanhempien välinen viestinnän ja koordinoinnin tarve tätä mallia varten voi lisätä jännitteitä.

Tämän kompensoivat seuraavat todellisen vaihtomallin edut:

  • Lapsi viettää saman määrän aikaa vanhempiensa kanssa, joista molemmat pitävät, ja kasvaa yhdessä vanhempiensa kanssa.
  • Molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapsesta huolehtimisesta ja voivat siksi tarjota molemmille tukea lapselle, koska he ovat säännöllisesti molemmat tietoisia lapsen mahdollisista ongelmista.
  • Vanhempien imago, joista toinen vastaa "tylsästä" jokapäiväisestä elämästä ja toinen "jännittävästä" viikonloppu- ja lomayrityksestä, on vääristynyt lapselle.
  • Koska lapsi viettää yhtä paljon aikaa molempien vanhempiensa kanssa, "taistelu lapsesta" ei koske eroa ja avioeroa.

Todellisen vaihtomallin lakivaatimukset

Lainsäädännön puuttuessa oikeuskäytännössä on asetettu oikeudelliset vaatimukset todelliselle vaihtomallille. Schleswigin korkein alueellinen tuomioistuin (OLG) (päätös päivätty 16.6.2016, Az .: 10 UF 251/09) on hiljattain kommentoinut hyvin yksityiskohtaisesti. Sen jälkeen todellinen vaihtomalli vaatii sitä

  • vanhemmat riittävän yhteisiä Yhteistyö ja viestintä haluaa ja kykenee, varsinkin kun otetaan huomioon todellisen vaihtomallin lisääntyneet yhteistyö- ja viestintävaatimukset.
  • vanhemmilla on perustavanlaatuinen yhteisymmärrys olennaisista koulutuskysymyksistä.
  • molemmat vanhemmat ovat kouluttautuneita.
  • Lapsen siteet ovat samanlaisia ​​kuin molemmat vanhemmat.
  • – todellisen muutosmallin käytäntö lapsi vastaa.
  • ulkoiset olosuhteet ovat lapsen etujen mukaisia ​​(kuten lyhyt matka vanhempien kodeihin ja asianmukainen majoitus ja hoito).

Jos vanhempien välillä ei ole yhteistä yhteistyötä ja kommunikointia, todellinen vaihtomalli on jo poissuljettu alusta alkaen.

Mitään todellista vaihtomallia – mutta vain väärennösmallia – ei anneta, jos

  • lapsen hoito ei ole läheskään sama, mutta 2/3 antaa yksi vanhemmista ja 1/3 toinen vanhemmista.
  • toinen vanhemmista hoitaa lasta, kun taas toinen vanhemmista työskentelee ylitöitä, tai vain yksi vanhemmista tarjoaa vaatteita ja koulutarvikkeita, ja lapsella on vain yksi vanhempi koulu- ja musiikkitunneilla.
  • lapselle toimitetaan sairaus vain äidiltä, ​​eli vanhemmalta.

Todellinen vaihtomalli on siis olemassa vain, jos molemmat vanhemmat tarjoavat kaikki hoitopalvelut suunnilleen tasa-arvoisissa osissa. Näin ei enää ole, jos vähintään 10% poikkeaa puolijaosta.

Vanhemman tahtoa vasten todellista vaihtoa koskevaa mallia ei voida tilata, koska mallilla ei ole laillista perustaa. Erillisiä tuomioistuimen päätöksiä, joissa päätettiin jatkaa todellista vaihtoa vanhemman tahdosta vastaan, on siksi käsiteltävä varoen.

Oikeudellisessa mielessä todelliseen vaihtoon ei liity tapaamisoikeutta, vaan oleskeluoikeutta, joka on osa huoltajuutta.

Todellinen vaihtomalli: Laske ylläpito

Laskettaessa lapsen tukea todellisen vaihtomallin suhteen, on joitain erityispiirteitä. Käytännössä, käytännössä, vastaava vanhempi maksaa usein kulut, jotka aiheutuvat ajalta, jolloin lapsi asuu hänen kanssaan ja lapsi hoitaa häntä, kun taas suurempia kustannuksia (esimerkiksi lasillinen pari, koulumatka tai vastaava) vanhemmat jaetaan tai ovat oikeassa suhteessa tuloihinsa. Itse asiassa tosiasiallisessa vaihtomallissa molemmat vanhemmat ovat kuitenkin velvollisia käteisvaroihin, jolloin lapsilisä jaetaan tai lasketaan.

Lasten tuen laskeminen yksityiskohtaisesti

Lasten tuen laskeminen todellisessa vaihtomallissa on samanlainen kuin täysi-ikäisten lasten elatuslaskelma, mutta tämän mallin ylimääräiset kustannukset on otettava huomioon. Yksityiskohtaisesti, todellisen vaihtomallin laskenta suoritetaan seuraavasti:

että 1. askel molempien vanhempien tulot lasketaan yhteen, jolloin Düsseldorfer-taulukkoa käyttävistä kokonaistuloista voidaan lasten elatusvarat määrittää.

Korvaavan mallin lisäkysyntä (lisämatkakustannukset vanhempien asuntojen välillä, ylimääräisen lastentarhan kustannukset) lisätään vuonna 2. vaihe lisätty lapsitukiin.

että 3. vaihe vanhemmille maksettava oma osuus (vähennyskelpoinen) on vähennettävä henkilökohtaisista nettotuloista. Tämän jälkeen molemmat tulot asetetaan suhteessa toisiinsa.

Kahden nettotulon suhteen mukaan on 4. vaihe elatusapu ja lisäkustannukset jaettuna.

Sen jälkeen 5. vaihe puolet sen saavalle vanhemmalle maksettavasta lapsilisästä lisätään maksettavaan lasten elatusosaan ja lisäkustannuksiin, kun taas toinen vanhempi vähentää puolet lapsilisästä maksettavasta osasta.

että 6. vaihe tarkistetaan, mikä vanhemmista on maksettava toiselle lapselle lapsesta, jossa määritetään erotus maksettavien osuuksien ja puolet lapsen elatusapusta lisäkustannukset mukaan lukien (ks. vaihe 2) välillä.

Lasten tuki lasketaan todellisessa vaihtomallissa

9-vuotias lapsi Johanna asuu erotettujen vanhempiensa, Mark ja Claran, kanssa vuorotellen viikon ajan. Mark ansaitsee kuukausittain netto-tulot 2 000 euroa ja Clara 1 500 euroa nettoetujensa kanssa. Matkakulut ja K: n ylimääräinen lastenhuone aiheuttavat kuukausittain lisäkustannuksia 200 EUR.

tulos: Lasten elatusapu lasketaan askel askeleelta:

  • 1. vaihe: kokonaistulot ovat > ) Luokiteltu. Koska taulukko on tarkoitettu kahdelle huollettavalle ja vain yksi on läsnä, ryhmässä 7 on ylennys, jonka mukaan Johannan ylläpito on euroa kuukaudessa.
  • Vaihe 2: Kuukausittaiseen ylläpitoon on lisättävä 200 euron lisäkustannukset matkoille ja ylimääräinen lastenhuone, jolloin tuloksena on 753 euroa (elatusapu + 200 euroa).
  • Vaihe 3: Vanhempien kuukausituloista on vähennettävä henkilökohtaiset tarpeet 1 080 euroa kuukaudessa (Stand :). Markki saa 920 euroa kuukaudessa (2 000 euroa tuloja – 1 080 omaa) ja Clara 420 euroa kuukaudessa (1 500 euroa tuloja – 1 080 omaa), yhteensä 1 340 euroa kuukaudessa (Markin 920 euroa + 420 euroa Claralta). Markin kuukausittainen osuus on siis noin 69% (920 € / 1 340 euroa) ja Claran osuus noin 31% (420 € / 1 340 euroa)..
  • Vaihe 4: Markin maksuosuus lasten tuesta ja lisäkustannuksista on noin 519,57 euroa kuukaudessa (69% 753 eurosta) ja Claran kuukausittainen 233,43 euroa (31% 753 eurosta).
  • Vaihe 5: Koska Clara saa kuukausittaisen lapsilisän eurona (Stand :), Markin osuus lapsitukista ja lisäkustannuksista vähenee puolta hänen saamansa lasten tuesta 417,57 EUR (519,57 EUR – EUR). Claran osalta puolestaan ​​on lisättävä puolet lapsilisästä, joten hänen kuukausittainen osuus on 335,43 euroa (233,43 euroa + euroa)..
  • Vaihe 6: Puolet lapsitukista ja lisäkustannukset ovat 376,50 euroa kuukaudessa. Markin on kuitenkin maksettava 417,57 euroa kuukaudessa, joten hänen on maksettava Claralle 41,07 euron erotus kuukaudessa.

Dusseldorfer-taulukossa ei oteta huomioon mitään lisäkustannuksia (jatkuvasti aiheutuvat kustannukset, kuten pitkäaikaisesta opetuksesta) samoin kuin erityistarpeita (äkilliset ja odottamattomat kustannukset, esimerkiksi sairausvakuutuksen ulkopuolelle jäävät lääketieteelliset kulut). Jos tällaisia ​​kustannuksia syntyy, myös vanhempien on vastattava niistä kustannuksistaan ​​suhteessa heidän tuloihinsa.

Lasten tuki todellisessa vaihtomallissa

Erityinen ongelma todellisen vaihtomallin mukaisessa lapsilisässä syntyy, kun kukaan eronneista puolisoista ei vaadi lapsen tukea ja toinen puolisoista haluaa saada puolet lapsilisästä toisesta. Tällöin voidaan vaatia puolisesta maksettavan lapsilisän erillistä maksamista.

Vaadi lapsen tukea todellisessa vaihtomallissa

Säännöllisesti vanhemmat, joiden kanssa lapsi asuu jatkuvasti, antavat perheen tuomioistuimessa oikeuden elatusapuun laillisena edustajanaan toista vanhempaa vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista todellisessa vaihtomallissa, koska lapsi oleskelee yhtä suuressa määrin molemmissa vanhemmissa. Siksi lastentukea hakevan vanhemman on joko haettava lisähoitajan nimittämistä tai viranomaista valvomaan tätä vaatimusta BGB: n 1628 §: n nojalla tuomioistuimessa.

Related Posts

Like this post? Please share to your friends:
Christina Cherry
Leave a Reply

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: