Home » Lapset

Vallankumous syö lapsesi! Peaches – kukko

Lapset

2018 | Schauspielhaus Grazin ja africolognen yhteistuotanto

kanssa: Julia Graefner, Florian Koehler, Raphael Muff, Michael Pietsch, Evamaria Salcher, Komi Mizrajim Togbonou | Videossa: Laurenz Leky ja: Diarra Isouf, Daniel Kaboré, Paul Kaboré, Moussa Kougaté, Viola Novak, Leopold ja Cornelius Köhler-Novak, Ira Safi, Adjara Sanogo, Ezé Wendtoin ja Banda Internationale, Dresden | minäHaastattele kumppaneita videossa: Serge Bambara (alias Smockey), Aino Laberenz, Amsa Sankara, Blandine ja Odile Sankara (Thomas Sankaran sisaret), Felwine Sarr, Maria Goretti Zongo, Robert Zongo | ohjaaja: Jan-Christoph Gockel | Vaihe ja puvut: Julia Kurzweg | puvustus: Sophie Du Vinage | Puppet: Michael Pietsch | video: Eike Zuleeg | Dramaturgia ja projektinhallinta: Jennifer Weiss | Matkatuki ja projektinhallinta: Gerhardt Haag |Kuvat: Lupi Spuma | Ensi-ilta: 11.23.2018

“Laita teatterin ihmiset kujalle.”
Georg Büchner, DANTONIN Kuolema

Projekti REVOLUTION SYÖTY LAPSiasi, vie meidät Burkina Fasoon. lokakuu Vuonna 2018 vietämme pääkaupungissa Ouagadougou ja matkustamme maassa. Etsimme muuta kuin vallankumousta!

Kumoaminen syö lapsiasi seuraamalla vuoden 2014 Burkinaben vallankumouksen jalanjälkiä, joka kaatoi autokraattisesti hallitsevan presidentin Blaise Compaorén. Entistä ranskalaista Obervolta-siirtomaahan on vuodesta 1984 kutsuttu nimellä Burkina Faso: “Oikeiden ihmisten maa”. Nimimerkki oli karismaattinen itsenäisyystaistelija ja presidentti Thomas Sankara, “Afrikan Che Guevara”. Sankara murhattiin vain neljä vuotta kestäneen presidenttikauden jälkeen, luultavasti hänen seuraajansa Blaise Compaorén hallinnon seurauksena. Compaorén hallinto kaadettiin 31. lokakuuta 2014, 27 vuotta myöhemmin, kansannousun nojalla. Oikealla keskellä: Jan-Christoph Gockel, joka sattui olemaan tuolloin maassa ja kokeili COLTAN-FIEBER -projektia: The 31.10. olisi pitänyt olla ensi-illan päivä, joka tietysti epäonnistui. Sen sijaan sitä vietettiin, sitten annettiin ulkonaliikkumiskielto ja sitten armeija otti haltuunsa. Se valittiin myöhemmin, ja tänään on demokraattinen hallitus. Ja niin otsikkomme on ymmärrettävä kysymykseksi: mitä tapahtui vallankumoukselle? Kuinka maa on muuttunut??

Nyt matkustamme Burkina Fasoon vuonna 2018 tutkimaan teatteria. Samalla matkustamme myös ajassa taaksepäin ja kerromme tarinan teatteriryhmästä, joka meni vallankumoukseen vuonna 2014. Matkalaukkuissa Euroopan vallankumous, ranskalaiset tai pikemminkin kuinka Georg Büchner kuvaili sitä DANTONIN KUOLESSA ja sen päähenkilöt nukkeina: Danton ja Robespierre tapaavat Sankaran ja Compaorén.

Seuraavat uudet päivämäärät.

Tuotannolla on Nestroy Theatre Award 2019 -kategoriassa "Paras tilan suorituskyky" won.
Tuomaristo tavoitteenamme vakuuttaa:
Vuonna 2017 Jan-Christoph Gockelin tuotanto “Mission: Danton’s Death” (Heiner Müller ja Georg Büchnerin jälkeen) palkittiin NESTROY: lla parhaasta liittovaltion esityksestä Schauspielhaus Grazissa. Kaksi vuotta myöhemmin Gockel Grazissa kehitti jatkohankkeen “Vallankumous syö lapsesi!”, Joka on nyt nimetty uudelleen NESTROY: ksi. Itse kehitetty teos on kyse afrikkalaisesta retkikunnasta, jonka ”tilaus” -yhtye todella toteutti. Lavastus johtuu vitsistään siitä, että se esittelee tutkimustulokset osana itse ironista vääriä dokumentteja. Yhtäältä näemme näyttelijöitä matkalla Burkina Fasoon ja haastattelemasta siellä aktiivisesti aktivisteja, mutta toisaalta edustamme myös megalomaniakkista näyttelijäryhmää, joka haluaa tehdä historiaa. Gockel heikentää luottamuksellisesti hänen projektinsa selvää kritiikkiä hyökkäämällä sitä itse aiheesta tekee. Poliittinen teatteri tai backstage-komedia? Dokumentti vai väärennös? Harvoin jätät teatterin yhtä innostuneeksi ja hämmentyväksi kuin tämä ilta.
(Wolfgang Kralicek)

”Tämän tyyppisellä väärennetyllä dokumenttielokuvalla on yksi päätavoite: kohdata tarkalleen ansoja, joita kolonialaisen postin keskustelu tarjoaa, sellaisella eurooppalais-afrikkalaisella tavalla sillan täydentämiseksi. näyttelijä Go näyttelijänä, joka kauppaa Burkina Fason eurooppalaisen valaistumisen arvoja, ja väistämättä epäonnistuu. Se on aika mahtavaa. (…) Tuotanto leikkii omalla tuotantoprojektillaan ja voi “näyttää” oman itsensä vanhurskautensa, rasisminsa, sokeutensa kaikilta puolilta. Tavallaan, joka tekee niistä koskemattomia. Mutta katsojana tutkit syvällisesti heidän ristiriitojaan. ”
Vakio, 25.11.2018:

“Kuormat elokuvamateriaalia, katumaisemat ja puiset nuket sekä ruokaa ajattelua ja uudelleenarviointia varten – kudottu yhdessä teatteriprojektissa” Vallankumous syö lapsensa! “. Upea kohtaaminen Afrikan kanssa (…) ”
Pieni sanomalehti, 24. marraskuuta 2018

“Iso, tärkeä ilta.”
Kronen Zeitung, 24. marraskuuta 2018

“Jan-Christoph Gockel tuo paljon yhteen tänä iltana: Eurooppa ja Afrikka, poliittinen teatteri ja backstage-komedia, dokumentti- ja väärennetyt dokumentit, Büchner ja Burkina Faso.”
Süddeutsche Zeitung, 28. marraskuuta 2018

Jan-Christoph Gockelin “Vallankumous syö heidän lapsensa” avulla voidaan tehdä selväksi, että nykyhistoria voi myös polttaa kynsien alla teatterissa. Tämä pala on villi hybridi, vie hengenvetoon, puristaa kyynelrauhaset, rypistää itsensä päälle ja puhdistuu talon tyyliin. Tai tarkemmin: Jan-Christoph Gockelin tapaan. (…)
Kaikista teatteri-interventioista huolimatta on mahdollista kertoa Burikana Fason lähihistoria jännittävällä tavalla. Mutta ei vain. Koska teatterista, kolonialismista ja siitä, kuinka voimme saada Afrikan eurooppalaisten taiteilijoiden kulttuurisen lähentymisen toimimaan ilman, että tietämme paremmin asenteita, on myös paljon pohdintaa. Ja ei vain älykäs, mutta myös erittäin viihdyttävä. (…) ”
Euroopan kulttuuriuutisia, 23.11.2018

LIITTYVÄT ASIAT

0
Like this post? Please share to your friends:
Christina Cherry
Leave a Reply

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: