Reilun kaupan palvelut lapsityövoiman käytöstä – bergerhausenin kunta

Gudrun Weßling-Hunder, Jutta Maat, Frans Maat, Ursula Kopetzki, Ingrid Nowotny, Sabine Metin, Theo Drees ja Bettina Sahlmann (vasemmalta)

Sunnuntaina 10. marraskuuta pidettiin kirkossa Billebrinkhöhellä Reilun kaupan palvonta aiheesta ”lapsityövoima“Sen sijaan. Palvontapalvelu, jonka Billebrinkhöhessä yhdessä pastorin Gudrun Weßling-Hunderin kanssa oli laatinut Yhden maailman joukkue, teki hyvin selväksi, kuinka monta kehitysmaiden lasta on päivittäin maksettava perheen tuloihin ja miten tuloerot ovat suuria rikkaiden teollisuusmaiden ja köyhien maiden välillä.

Frans Maat esitteli aiheen huomauttamalla siitä maailmanlaajuinen 215 miljoonan 5–17-vuotiaan lapsen on tehtävä työtä heidän puolestaan perhe ruokkia (kanssa). Jokaiselle toiselle lapselle tämä saavutus on vaarallinen terveydelle. Lisäksi he saavat usein vain nälkää palkkaa tästä kovasta työstä. Kouluvierailua ei voida ajatella tässä elämäyhteydessä. Lapsityövoiman syyt ovat monimutkaisia: köyhyyden lisäksi myös sosiaaliset rakenteet, kuten Intian kastijärjestelmä ja taloudelliset mahdollisuudet ovat vain muutama syy.

Unescolla on tilasto, jotka osoittavat, että rikkaiden maiden 1,2 miljardin ihmisen keskimääräinen vuositulo on 28 550 dollaria, kun taas kehittyvien markkinoiden 5,3 miljoonan ihmisen on tehtävä keskimäärin 1 920 dollaria. Köyhissä maissa ihmisillä on käytössään vain keskimäärin 450 dollaria. Se on vain 1,25 dollaria päivässä. Se ei riitä monien selviytymiseen. Yhdeksän miljoonaa ihmistä kuolee nälkään vuosittain, mukaan lukien viisi miljoonaa lasta. Frans Maat: “Jossain päin maailmaa alle kymmenen vuotias lapsi kuolee joka viides sekunti.”

Rikkaiden maiden ihmiset muodostavat vain 20 prosenttia maailman väestöstä, mutta käyttävät 85 prosenttia raaka-aineista, kuten maissi, vilja, riisi, öljy, kaasu ja vesi. Rikkaat maat elävät kertakäyttöisessä järjestelmässä. Asiantuntijoiden mukaan jopa 40 prosenttia tuotettavista raaka-aineista tuhoutuu paitsi pakkausten lisäksi myös ylimääräisiä ruokia, huonekaluja ja paljon muuta. Teoriassa tämä maa voisi ruokkia 12 miljardia ihmistä, mikä on huomattavasti enemmän kuin nykyinen 7,2 miljardia. Tätä varten suuren osan rikasten maiden käyttäytymisestä on kuitenkin muutettava.

Peruskysymys on: Mitä voimme antaa, jotta lasten sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet muuttuvat kyseisissä maissa pitkällä aikavälillä ja kestävästi?

Jutta Maat, Ingrid Nowotny ja Ursula Kopetzki kertoivat myöhemmin kolme esimerkillistä lasten kohtaloa:

1. Yksitoista vuotta vanha suma asuu Jhariassa Intiassa. Hän on hiilenkeräjä ja kerää jäämähiiltä päivittäin nuoremman sisarensa kanssa kaupungin kivihiileillä. Hän kantaa päänsä mukana raskas kivihiili koreja, joissa hiili murskataan rautavasaralla, jotta sitä voidaan myydä markkinoilla.

2. Yksitoista vuotta vanha Alfonso toimii savimylly- ja tiilitehtaassa Limassa, Perussa. Hän käyttää kuokkaa paksujen piikkien naulaamiseen, puristamiseen painaviin puumuotteihin ja kaataa sitten nuoremman veljensä päälle. Sitten kivet kuivuvat. Neljän vuoden ikäiset pienet sisarukset kääntävät tiilet, vanhemmat vievät sinut tiilitehtaaseen. He kärsivät varhain selkävaivoista, ripulista ja lavantaudista likaisesta vedestä.

3. Kaksitoista vuotta vanha José asuu Brasiliassa. Hän työskentelee sokeriruokokentillä, missä osuu ja niputtaa sokeriruo’on. Hän saa 15–23 euroa kuudeksi kahdentoista tunnin työpäivään. Hän ei voi käydä koulussa. Hänen työkalunsa ovat pari korppi mustaa, puhkaistua käsineitä ja mačetti

Palvonta pidettiin Perhe-Posielek Foundation, joka tukee katulapsia Intiassa. Lapsen voi käydä siellä koulussa 10 eurolla kuukaudessa, ja käydä lukiossa tai jopa opiskella 20 eurolla. Säätiö toimii nopeasti ja suoraan ja takaa, että 100% kaikista lahjoituksista menee hankkeisiin, koska työntekijät työskentelevät vapaaehtoisesti ja ilman kuluja. Se myös hallitsee, kuinka ja missä lahjoituksia käytetään.

Voimme myös antaa oman osuutemme ostamalla reilun kaupan tuotteita maailmankaupoista tai tuotteita, joissa on Transfair-sinetti supermarketista. On myös mahdollisuus kirjoittaa kirjeitä poliitikkoille tai tekstiiliyritysten omistajille, jotta kehitysmaiden ongelmat keskittyvät entistä tarkemmin.

Palvelun jälkeen oli mahdollisuus hankkia sellainen Unicef ​​näyttely katsomaan lapsityövoimaa ja ostaa tuotteita One World -kopiosta. Paljon kiitoksia valmistelutiimille (Jutta Maat, Frans Maat, Bettina Sahlmann, Theo Drees, Ursula Kopetzki, Ingrid Nowotny, Sabine Metin, Gudrun Weßling-Hunder) intensiivisestä, stimuloivasta palvelusta!

LIITTYVÄT ASIAT

Like this post? Please share to your friends:
Christina Cherry
Leave a Reply

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: