Home » Lapset

Darfur-arkistot – kansanmurhavaroitus

Lapset

viestiä

Si vis bellum, para pacem? Kuinka Khartoumin epävakaat suhteet Etelä-Sudaniin voisivat tuoda rauhan Darfuriin

Vuoteen 2010 mennessä Darfurin konflikti oli maksanut arviolta 400 000 henkeä ja joutunut siirtymään yli 2,7 miljoonaa. Vuosien taistelujen jälkeen hallituksen ja oikeus- ja tasa-arvoliikkeen (JEM) edustajien välillä allekirjoitettiin 20. helmikuuta 60 päivän tulitauko. Tämä on jo pitkään ollut merkki rauhantoiveesta sodan ja tuhojen pahoinpitelyn alueella. JEM-yksiköitä ei kuitenkaan säästynyt viimeaikaisissa taisteluissa, mutta muut kapinallisryhmät kohdistettiin edelleen. Ja missä määrin rauhanpyrkimykset, jotka sinänsä ovat tervetulleita, tapahtuvat uuden pohjois-etelä-sisällissodan ilmapiirissä, jota ei edelleenkään ole suljettu pois? Sudanin presidentti Omar al-Bashir yrittää rauhoittaa rintamaa Darfurissa saadakseen selkänsä vapaaksi uusiin vastakkainasetteluihin Etelä-Sudanin kanssa, joka haluaa erota?

Sudanin presidentti Omar al-Bashir ja JEM-johtaja Khalil Ibrahim allekirjoittivat sopimuksen 20. helmikuuta N’Djamenassa, naapurimaiden Tšadin pääkaupungissa. Tämä sopimus on huomionarvoinen, koska JEM oli toukokuuhun 2009 asti yksi harvoista ryhmistä, jotka eivät halunneet keskustella konfliktia Sudanin hallituksen kanssa. Lisäksi Sudanin vapautusarmeija (SLA) kieltäytyy puhumasta hallituksen kanssa, kunnes väkivalta ei ole loppunut. Neuvottelujen sijainti on myös tärkeä, kun otetaan huomioon, että Tšad on toistaiseksi tukenut JEM: ää ja muita kapinallisryhmiä ja siitä on tullut turvapaikka monille siirtymään joutuneille Darfurereille. Ilman Tšadin tukea, joka on tähän päivään asti tarjonnut kapinallisille pakolaisia, kapinalliset eivät olisi pystyneet seisomaan Sudanin hallituksen kanssa..

Äskettäisestä tervetulleesta aseleposta huolimatta on vaara, että JEM: n pitäminen tilapäisesti loitolla voi olla Bashir-liikkumavara. Samanaikaisesti kymmenen muun kapinallisryhmän kanssa käydyissä rauhanneuvotteluissa Dohassa tapahtuu ilmaiskuja Darfurin siirtokuntia kohtaan. Alueen kapinalliset kertovat, että 50 siviiliä on tapettu taisteluissa strategisesti tärkeällä alueella Darfurin keskustassa kahden päivän kuluessa. Ainoa paikan päällä toimiva avustusorganisaatio on pakko lopettaa toimintansa. Médecins du Monde -järjestön mukaan taistelut pakesivat 100 000 ihmistä. Viimeisimmät hyökkäykset voidaan tulkita hallituksen pyrkimykseksi käyttää voimaa jäljellä olevien kapinallisryhmien pakottamiseksi luopumaan. Itse asiassa Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien sovittelijat, Qatarin isännät ja Yhdysvaltojen erityisedustaja Scott Gration kehottavat kapinallisryhmiä neuvottelemaan Sudanin hallituksen kanssa samanaikaisesti JEM: n kanssa ja yhdistämään nämä kaksi sopimusta lopulta toisiinsa..

Khartoumin äkillinen innostus pakottaa kapinallisryhmät tulitauon, ellei jopa rauhan, selittyy Etelä-Sudanin mahdollisella itsenäisyydellä ja tammikuussa 2011 järjestetyllä itsenäisyysneuvottelulla. Jos öljyrikas etelä päättäisi luopua kansanäänestyksen jälkeen, se tarkoittaisi todennäköisesti jälleen sotaa. Khartoumin näkökulmasta rauha Darfurissa olisi erityisen tärkeä, jotta ei tarvitsisi käydä kahden rintaman sotaa maan etelä- ja länsipuolella. Siksi ei ole epätodennäköistä, että pelko irtaantumisesta etelästä heikentää hallituksen toimia Khartoumissa. Presidentti Bashir saattoi myös pitää mielessä tulevien kansallisten vaalien käyttämisen laillistaakseen itsensä ja puolueensa hallinnon kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräyksestä huolimatta. “Menestyneitä” vaaleja voidaan käyttää perusteena olla pitämättä Bashiria vastuussa sotarikoksistaan ​​ja vakavista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Kansainvälistä yhteisöä, EU: ta ja Saksaa pyydetään nyt tukemaan Khartoumin ja JEM: n välistä tulitaukoa, vakuuttamaan muut kapinallisryhmät osallistumaan ja viime kädessä aloittamaan kattava rauhanprosessi Darfurissa. Samanaikaisesti on kuitenkin pyrittävä estämään Khartoumin pahamaineinen hallitus suorittamasta sotilaallisia toimia Etelä-Sudania vastaan ​​eron vuoksi. Tähän suuntaan on edelleen mahdollista tehdä kansainvälinen yhteinen aloite, jossa etenkin Kiinan kansantasavallan olisi oltava vastuussa sen läheisten taloudellisten suhteiden vuoksi Khartoumiin. Pohjoisen ja etelän välinen sota on edelleen väistämätöntä, mikä epäilemättä horjuttaa koko aluetta.

Vastuu suojelusta ja humanitaarinen tilanne Darfurissa

YK: n yleiskokous päätti vuonna 2005 yksimielisesti suojaamisvelvollisuudesta estää kansanmurhat, sotarikokset, etniset puhdistukset ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Kuinka sitä pitäisi tulkita Darfurin nykyiseen humanitaariseen tilanteeseen nähden??

Suojavastuulla on ensisijaisesti tarkoitus varmistaa, että YK: n jäsenvaltiot, YK itse, alueelliset ja osa-alueelliset organisaatiot ja kansalaisyhteiskunnan toimijat tunnustavat ja estävät hyvissä ajoin rikokset, kuten kansanmurha, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja etniset puhdistukset. Suojausvastuu perustuu kolmeen pilariin, joissa määrätään, että kunkin valtion ensisijainen vastuu on. Jos hallitus ei suojele omaa väestöään, vastuu suojelusta siirretään kansainväliselle yhteisölle (toinen pilari) ja YK: lle (kolmas pilari), jolloin pakotteita, kuten sanktioita tai jopa sotilaallista interventiota, ei voida sulkea pois..

Sen jälkeen kun Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 4. maaliskuuta 2009 Sudanin presidentti Omar al-Bashirille määräyksen ihmiskunnan vastaisista rikoksista ja sotarikoksista Sudanin Darfurin alueella, Sudanin hallitus on karkoittanut useita maan humanitaarisia järjestöjä. Sudanissa jäljellä olevat organisaatiot ovat huolestuneita tilanteesta ja humanitaarinen katastrofi on edessä. Vedestä, ruoasta, saniteettitiloista ja riittävästä lääketieteellisestä hoidosta puuttuu. Pian organisaatioiden karkottamisen jälkeen YK puhui noin 1,1 miljoonasta Darfurisista, jotka joutuvat selviytymään ilman ruokaa ja terveydenhuoltoa, ja yhdestä miljoonasta ilman vedensaantia..

YK on tutkinut Darfurin nykyistä tilannetta yhdessä Sudanin hallituksen (Sudanin hallituksen) kanssa & Yhdistyneet kansakunnat: Darfurin yhteinen arviointioperaatio) kiinnittäen erityistä huomiota ruoan, veden, sairaanhoidon, majoitus- ja terveystilojen tarjoamiseen. YK: n humanitaaristen asioiden pääsihteeri John Holmes vaati maaliskuun 2009 lopulla pidetyssä tiedotustilaisuudessa tutkimuksen ilmoittamista, että lukuisten kansainvälisten avustusjärjestöjen karkottaminen olisi poistettava nopeasti, vaikka Sudanin hallitus, YK ja kansalaisjärjestöt pyrkivätkin He eivät pysty hallitsemaan tilannetta pysyvästi kattamalla tarjonnan aukkoja.

Humanitaarisen katastrofin estämiseksi vesipumppujen ja saniteettitilojen ylläpito on erityisen tärkeää, mutta sitä ei voida taata nykyisessä tilanteessa. Tuleva sadekausi pahentaa tilannetta: jatkuvat kovat sateet voivat katkaista kokonaiset alueet ulkomaailmasta, hätämahdollisuudet voivat tulvia, sairaudet leviävät helpommin. Toinen ongelma on valtion työntekijöiden pääsy pakolaisleireille, koska heidän asukkaansa ovat usein hallituksen vastaisia.

Valitettavasti kansainvälinen reagointi lähestyvään hätätilaan on epäröivä, eikä Sudanin hallitus ole toistaiseksi ollut yhteistyöhön. John Holmes korostaa, että vastuu suojelusta on ensisijaisesti ennaltaehkäisevää toimenpidettä: jos asianomainen maa ei halua saada humanitaarista apua, sitä ei voida pakottaa tekemään niin. Sudanin hallitus sitoutui edellä mainitussa ”Darfuria koskevassa yhteisarvioinnissa” helpottamaan edelleen paikalla olevien avustusjärjestöjen työtä. Mutta se yksin ei riitä estämään Darfurin humanitaarisen tilanteen heikkenemistä. Sudanin hallitus on pyytänyt kansallisia kansalaisjärjestöjä ottamaan nimettyjen organisaatioiden tehtävät vastaan, mutta ne eivät pysty suorittamaan kaikkia toimia välittömästi. YK: n raportissa todetaan, että ainakin suurimman osan pullonkauloista (vesi- ja puhtaanapitovälineet) voivat ratkaista kansainväliset ja Sudanin kansalaisjärjestöt, Sudanin hallitus ja paikalliset YK-elimet, jos tarvittavaa rahoitusta tarjotaan.

Suorittaako YK oikeuden suojeluvelvollisuuteen? Vastuun suojelemisen kolmannen pilarin mukaan kansainvälistä yhteisöä ja YK: ta kehotetaan puuttumaan nopeasti ja suoraan muun muassa ihmiskunnan vastaisten rikosten estämiseen tai lopettamiseen. Humanitaarisen avun toimittamatta jättäminen tai estäminen, joka voi kehittyä koko alueen ihmiskatastrofiksi, voidaan kuitenkin pitää rikoksena ihmisyyttä vastaan. Jos Darfurissa tapahtuu humanitaarinen katastrofi, on kyseenalaista, syytetäänkö Sudanin hallitusta avun puutteesta: trooppisen syklonin “Nargis” iskun jälkeen Myanmariin keväällä 2008 Myanmarin hallituksen esteet kansainvälisille avustustoimenpiteille poistettiin. Vaikka sillä on voimakasta kritiikkiä maailmanlaajuisesti, sillä ei ollut mitään vaikutuksia YK: lle.

Ymmärtääkseen vastuun Darfurin suojelusta YK: n on päästävä yksimielisyyteen, johon kuuluvat myös Afrikan unioni ja Arabiliitto. Niin kauan kuin YK ei voi päästä yhteisymmärrykseen kaikista asianosaisista, suojeluvelvollisuuden loukkauksilla – kuten Myanmarin tapauksessa – ei ole seurauksia Sudanin hallitukselle..

Darfurin rauhanprosessin tila – pinnallinen eteneminen, valtavat esteet ja tahdon puute

Sudanin hallituksen ja Darfurin kapinallisryhmän väliset rauhanneuvottelut Dohassa, Qatarissa, ovat johtaneet rauhanprosessia koskevan aiesopimuksen allekirjoittamiseen. Poliittiset ja operatiiviset esteet ovat kuitenkin niin suuret, että puolueiden ilmaisut rauhasta on kuvattava huulipuheeksi. Jos rauhanprosessia halutaan viedä eteenpäin, kansainvälisen yhteisön ja erityisesti Euroopan unionin on annettava kriittistä tukea ja kohdennettua painostusta.

Qatarin pääkaupungissa Dohassa käytyjen viikkojen neuvottelujen jälkeen oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvoliikkeen (JEM) ja Sudanin hallituksen edustajat allekirjoittivat aiesopimuksen 17. helmikuuta. Asiakirjassa ilmaistaan ​​osapuolten tahto ratkaista Darfurin konflikti rauhanomaisesti “yhtenäisillä voimilla” ja valita kattava lähestymistapa, jossa otetaan huomioon myös konfliktin taustalla olevat syyt.

Molemmin osapuolet tekivät myönnytyksiä keskinäisen luottamuksen luomiseksi ja positiivisen ilmapiirin luomiseksi suunnitelluille rauhanneuvotteluille ja päättivät suojella Darfurin siviiliväestöä, helpottaa humanitaarisen avun saatavuutta ja vaihtaa vankeja..

Kolme Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomaria antoi 4. maaliskuuta Sudanin presidentti Bashiria vastaan ​​pidätyspäätöksen ihmisyyttä vastaan ​​ja sotarikoksista. Seurauksena on, että Sudanin hallitus karkotti 13 humanitaarista järjestöä maasta rikkoo siten aiesopimuksen keskeisiä luottamusta lisääviä elementtejä. Siitä huolimatta molemmat osapuolet ovat sopineet jatkavansa rauhanneuvotteluja. JEM kuitenkin uhkasi harkita kantaansa uudelleen, jos Sudanin hallitus ei toimisi yhteistyössä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja luovuttaisi Al-Bashirin Haagiin..

Darfur-konfliktin alusta 2003 lähtien on ollut useita tulitaukosopimuksia, julistuksia vihollisuuksien lopettamiseksi ja sitoumuksia rauhanomaiseen konfliktinratkaisuun. Mikään aloite ei ole toistaiseksi kruunattu menestykseen.

Epäonnistuneiden rauhanpyrkimysten syyt ovat olleet samat vuosien ajan, ja niitä on etsittävä sekä poliittisella että operatiivisella tasolla.

Poliittinen taso

Poliittisella tasolla on olemassa useita tekijöitä, miksi uusia rauhanneuvotteluja on kutsuttu puolivälisiksi ja heillä on vain vähän mahdollisuuksia menestyä. JEM-kapinallisten ja Sudanin hallituksen väliset rauhanneuvottelut olivat kaikkea muuta kuin kattavaa, koska kaksi muuta tärkeää kapinallisryhmää ei osallistunut ohjelmaan ja muihin muslimiyhteisön kansalaisyhteiskuntiin ei ollut edustuksia. Molemmat keskustelu osapuolet eivät myöskään asettaneet selkeitä neuvottelutavoitteita. Olisi ollut aiheellista sopia aseellisen selkkauksen lopettamisesta ja luoda perusta vakaalle tulitaukosopimukselle. Tässä mielessä yhteinen aiesopimus on kuvailtava myönteisenä tuloksena, joka on yleisesti ottaen laiha.

Teoriassa on selvää, mitkä elementit on otettava huomioon onnistuneessa rauhanprosessissa. Useimmat analyytikot korostavat kattavien rauhanneuvottelujen merkitystä, joihin kaikki asiaan liittyvät konfliktin osapuolet osallistuvat ilman ennakkoedellytyksiä. Darfurin asiantuntijat korostavat myös kolmea tekijää, jotka ovat keskeisiä rauhansopimuksen vakaudelle ja uskottavuudelle: (1) lopettaa aseelliset vastakkainasettelut ja luoda minimaalinen turvallisuus vastavuoroisten turvallisuustakuiden ja rauhanturvaajien harjoittaman valvonnan avulla; (2) maaoikeuksia koskevien riitojen ratkaiseminen ja oikeudenmukaisen maaoikeusjärjestelmän perustaminen; (3) Valtion korvaukset uhreille maksettavista korvauksista.

Sudanin asiantuntija David Reeves on sitä mieltä, että nykyiset rauhanneuvottelut ovat edenneet vain siinä määrin kuin Arabiliiton ja JEM: n jäsenillä on tällä hetkellä päällekkäiset edut. JEM hyötyy näistä kahdenvälisistä neuvotteluista luomalla itsensä ainoaksi keskustelukumppaniksi Darfurin kapinallisryhmissä ja tekemällä poliittisen asialistansa kuultavaksi. Eri Arabiliiton jäsenvaltiot harjoittavat omia etujaan ja tukevat Khartoumin hallintoa käsittelemättä Darfurin ei-arabiväestön tarpeita. Qatar haluaa olla välittäjä, mutta Egypti on erityisen kiinnostunut Sudanin vakaudesta ja alueellisesta koskemattomuudesta. Myös Libyalla ja Saudi-Arabialla on toistaiseksi ollut vähemmän rakentava rooli. Sudanin hallitus itse näkee rauhanneuvottelut keinona osoittaa hyvää tahtoaan kansainväliselle yhteisölle. Neuvotteluissa hallinto ei kuitenkaan aiheuta suurta riskiä, ​​koska siihen osallistuu vain yksi kapinallisryhmä ja Darfurin lukuisat muut kapinallisryhmät ovat niin jakautuneet, että rauhanprosessi vallanjakojärjestelmillä on kaukana..

Sudanin presidentti Bashiria vastaan ​​annettu pidätysmääräys huomioon ottaen halu puhua ensisijaisesti vakuuttaa turvallisuusneuvoston Rooman perussäännön 16 artiklan mukaista lykkäystä. Turvallisuusneuvoston on pakotettava tekemään rauhan ja oikeudenmukaisuuden välinen päätös. Khartoumin hallinto haluaa kansainvälisen yhteisön uskovan, että Bashirin syytteeseen saattaminen voi heikentää rauhanneuvotteluja ja johtaa lisää väkivaltaisiin levottomuuksiin Darfurissa. Päinvastoin, lykkääminen mahdollistaisi katastrofaalisen humanitaarisen tilanteen parantamisen ja käynnissä olevien rauhanneuvottelujen jatkumisen onnistuneesti.

Viimeisen 20 vuoden kokemusta voidaan kuitenkin käyttää tämän väitteen torjumiseksi. Tänä aikana hallitseva puolue – National Islamic Front (NIF), nykyinen NCP – ei pitänyt yhtä sopimusta muiden konfliktin kotimaisten osapuolten kanssa. Esimerkki lähitulevaisuudesta oli hallituksen yksipuolisesti julistama tulitauko 12. marraskuuta 2008, joka purkautui 24 tunnin kuluessa siviilikohteisiin kohdistuvista ilmaiskuista. Siksi on kyseenalaista, onko hallitus tällä kertaa vakava. Oikeusasioiden ja tasa-arvoinformaatioliike puolestaan ​​vetoaa yksinomaiseen osallistumiseen keskusteluihin sekä sotilaallisen vahvuutensa että toisen kapinallisryhmän – Sudanin vapautusarmeijan, SLA: n – kielteisestä asenteesta. Tämä yksinoikeudellinen neuvotteluasema on täysin JEM: n hengessä, joka yrittää osoittautua Darfurin ainoaksi lailliseksi oppositoryhmäksi..

Mainitut poliittiset syyt ovat suuria esteitä matkalla kokonaisvaltaiseen ja vilpittömään rauhanprosessiin. Olet tekemässä väliaikaisen sopimuksen ensimmäisen vaiheen vaikeaksi tehtäväksi. Tätä välttämätöntä ensimmäistä vaihetta vaikeuttaa entisestään toiminnalliset ja tekniset esteet.

Operatiivinen taso

Dohan rauhanneuvottelut herättävät toiveen varhaisesta tulitauosta maailmanlaajuisesti. Äskettäisessä artikkelissa Sudan-asiantuntija Alex de Waal tuo kuitenkin esiin useita operatiivisia ja teknisiä syitä, miksi tulitaukosopimus ei ole helposti saavutettavissa ja että sitä on vaikea panna täytäntöön.

Ensinnäkin tehokas tulitaukosopimus edellyttää kaikkien asiaankuuluvien konfliktien osapuolten osallistumista. Toistaiseksi, kuten edellä on kuvattu, useita ryhmiä ei ole harkittu, kun taas toiset mieluummin jatkavat taistelua.

Toiseksi suurin osa neuvottelijoista uskoo virheellisesti, että tulitauosta tai vihollisuuden lopettamisesta voidaan neuvotella nopeasti ja helposti. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista toiminnallisista syistä. Tulitaukosopimus on monimutkainen sotilashanke, joka vaatii laajaa valmistelua ja koulutusta. Kaikkien konfliktin osapuolten sotilaalliset päätöksentekijät on koulutettava tulitauon sääntöihin ja menettelyihin, ja heille on tiedotettava tällaisen tulitauon erilaisista kehitysmahdollisuuksista. Koulutuksen on tapahduttava ennen tulitaukoneuvotteluja, ja se kestää asiantuntijoiden arvioiden mukaan vähintään kuusi kuukautta. Lisäksi varsinaisiin neuvotteluihin on vielä vähintään kolme kuukautta. Tulitauosta neuvotteleminen ja sen onnistunut toteuttaminen on siksi pitkä aika, joka on valmisteltava hyvin.

Kolmanneksi, on välttämätöntä toimittaa taistelijoita aselevyn aikana. Darfurin kaltaisessa monimutkaisessa konfliktitilanteessa etenkin kapinallisryhmät huolehtivat itsestään konflikteihin liittyvillä toimilla, kuten kauppaveroilla, varkauksilla ja muilla rikollisilla toimilla sekä hyökkäyksillä vihollisjoukkoihin ja niiden infrastruktuuriin. Siksi on tärkeää tarjota logistista ja aineellista tukea konfliktin osapuolille. Kannustimet on asetettava siten, että konfliktin osapuolet vahvistavat päätöksensä ja voivat saavuttaa sopimuksen olennaisen noudattamisen. Toinen este vakaalle tulitauolle Darfurissa on konfliktin luonne ja kapinallisryhmien ominaisuudet. Tulitauon onnistuneet neuvottelut ja täytäntöönpano edellyttävät joukkojen sijaintien tunnistamista ja vastuualueiden jakamista. Tätä lähestymistapaa on erittäin vaikea soveltaa JEM-kapinallisiin, koska heidän ”tekniset tekijänsä” ovat erittäin liikkuvia eikä heidän operaationsa perusta ole sidottu tiettyyn alueeseen, kuten perinteiset asevoimat tekevät..
Viimeinen syy on itse konfliktin monimutkaisuus. Darfur-konflikti koostuu useista päällekkäisistä konflikteista, joihin osallistuu useita toimijoita ja etuja, mikä tekee erittäin vaikeaksi vähentää väkivallan laajuutta ja seurata aseellisia konflikteja. Jos väkivallan tasoa ei vähennetä riittävästi ja väkivallan puhkeamista ei voida selvästi tunnistaa ja analysoida, on mahdotonta luoda tarvittavaa luottamusta konfliktin osapuolten välille ja saavuttaa vakaa tulitauko. Tämä vaatii tehokkaita rauhanturvajoukkoja. Hybridi AU / YK: n rauhanturvaoperaatio ei kuitenkaan kykene (vieläkään) suorittamaan näitä tehtäviä henkilöstön ja materiaalin puutteen vuoksi.

päätelmät

Jos Dohan rauhanneuvottelut johtavat vakaan tulitauon ja onnistuneen rauhanprosessin saavuttamiseen, poliittisia esteitä on vähennettävä ja operatiiviset esteet poistettava. Tämä ei ole mahdotonta, mutta vaatii konfliktin osapuolten, Arabiliiton maiden, Afrikan unionin vilpittömän sitoutumisen ja ennen kaikkea kansainvälisen yhteisön lisätukea ja kohdennettua painostusta. Seuraavat suositukset voivat osoittaa tien potentiaaliseen rauhanprosessiin:

Turvallisuusneuvoston on tuettava täysin YK: n ja Afrikan unionin erityisedustajaa Bassoléa hänen neuvotteluissaan.
Euroopan unionin on kehotettava Arabiliiton maita, Afrikan unionia ja konfliktin osapuolia toteuttamaan todellisia rauhanneuvotteluja. Sen on myös vaadittava kattavaa rauhanprosessia, joka kattaa konfliktin lisäpuolet ja ottaa konfliktin syyt huomioon.
Turvallisuusneuvoston ei pitäisi tällä hetkellä päättää lykätä Rooman perussäännön 16 artiklaa, koska se ei tuota rauhaa eikä oikeudenmukaisuutta ja vain vahvistaa Sudanin hallituksen strategian..
Rauhanprosessi ja väliaikaisten neuvottelujen onnistuminen edellyttävät luotettavan ja vaikutusvaltaisen kolmannen osapuolen tukea. EU voisi ottaa tämän roolin. EU: n on vaadittava kokonaisvaltaista ja osallistavaa lähestymistapaa. Hänen tulisi tehdä tarvittavat pitkäaikaiset valmistelut ja olla tuntematta työntää nopeisiin tuloksiin. Ennen kaikkea sen on taattava riittävä koulutus ja hoito konfliktin osapuolille.
Kansainvälisen yhteisön on myös vahvistettava Darfurin rauhanturvajoukot UNAMIDia, jotta se pystyy takaamaan Darfurin siviilien suojelun ja tulevan tulitauon noudattamisen.

Christoph Bleiker, politiikan analyytikko Genocide Alert

Naisiin kohdistuva väkivalta Darfurissa

Sudanin hallitus ja sen liittolaiset miliisit, Janjaweed, käyttävät seksuaalista väkivaltaa sodankäynnin välineenä. Darfurin naiset pelkäävät jatkuvasti uusia hyökkäyksiä, ja pahoinpitäjät päästävät pois siitä melkein kaikissa tapauksissa. Afrikan unioni, Yhdistyneet Kansakunnat ja kansainvälinen yhteisö eivät myöskään ole onnistuneet suojelemaan naisia ​​seksuaaliselta väkivallalta, auttamaan selviytyneitä uhreja ja saattamaan pahoinpitelyt oikeuden eteen.

Naisten suurin vaara on poistua pakolaisleiriltä ruokaa ja polttopuita varten. Ei vain Sudanin poliisi ja Janjawe > heistä on kuitenkin toistaiseksi käytössä vain kolmasosa. UNAMID suorittaa lisää tarkistuksia leireillä ja niiden ulkopuolella, mutta tuen puute, etenkin laitteiden ja logistiikan aloilla, asettaa rajoituksia partiointien pituudelle, tiheydelle ja laajuudelle. Laitteiden niukkuus estää myös riittävää reagointia Sudanin hallituksen hyökkäyksiin, joihin liittyy usein järjestelmällisiä raiskauksia. Lisäksi sotilaita vastaan ​​tehdyt hyökkäykset vaikuttavat huomattavasti UNAMID: n käyttöön.

Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi huhtikuussa 2007 pidätysmääräykset Sudanin ministerille Ahmed Harounille ja Janjaweedin johtajalle Ali Kosheibille sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, mukaan lukien järjestelmälliset raiskaukset ja seksuaalisen väkivallan käyttö. olla >Pidätysmääräys Sudanin presidentti Omar al-Bashirille kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Yksi syy hänen pyyntöönsä on, että Sudanin hallitus kohdistuu raiskauksiin Darfurissa tahdon, sielun ja itse elämän tuhoamiseksi (“tappaa tahto, henki ja itse elämä”). Valitettavasti raiskauksista ilmoittaneet vainotaan nykyään todennäköisemmin Sudanissa kuin sellaiset, jotka ovat syyllistyneet tällaiseen rikokseen: Sudanin armeijan armeijan, turvallisuuspalveluiden, poliisin ja rajavartijoiden vastaan ​​ei ryhdytä oikeustoimiin. Koska tähän sisältyy suurin osa Janjaweedin jäsenistä, myös he voivat päästä siitä pois.

Mitä on tehtävä naisten suojelemiseksi seksuaaliselta väkivallalta?

Koska Sudanin hallitus ei ole valmis muuttamaan taktiikkaansa, kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä tiukempiin toimenpiteisiin ja asetettava etusijalle seksuaaliseen väkivaltaan vastaaminen. Darfurin tilanteen radikaali parantaminen – etenkin naisten – kannalta on mahdollista vain toteuttamalla kokonaisstrategia. Niihin kuuluvat alla luetellut toimenpiteet:

    Sudanin presidenttiä koskevat pidätysmääräykset pannaan täytäntöön mahdollisimman pian >

PetroChinan kannattava kansanmurhaliiketoiminta Sudanissa

Viesti osui kuin pommi. Kiinalaisesta öljy-yhtiöstä PetroChinasta tuli maailman arvokkain yritys (markkina-arvon perusteella) ensimmäisellä kaupankäyntipäivänään. Mikä unohdetaan helposti: PetroChina ansaitsee rahaa liiketoiminnasta Sudanin hallinnon kanssa, joka aiheutti maailman suurimman humanitaarisen katastrofin Darfurin kriisialueella.

Viesti osui kuin pommi. Kiinalaisesta öljy-yhtiöstä PetroChinasta tuli maailman arvokkain yritys (markkina-arvon perusteella) ensimmäisellä kaupankäyntipäivänään. Kiinan kansantasavallan hallitus on tyytyväinen: sillä on noin 80% PetroChinan osakkeista ja se on kiistaton pääomistaja. Mikä unohdetaan helposti: PetroChina ansaitsee rahaa liiketoiminnasta Sudanin hallinnon kanssa, joka aiheutti maailman suurimman humanitaarisen katastrofin Darfurin kriisialueella. CNPC (China National Petroleum Company) osarahoittaa kansanmurhaa tytäryhtiönsä PetroChinan kautta, joka on nyt maksanut 400 000 ihmisen henkeä ja siirtänyt 2,5 miljoonaa.

Sudanin hallitus käyttää noin 70 prosenttia kokonaistuloistaan ​​sotilasvälineiden hankkimiseen ja arabialaisten joukkojen, ns. Janjaweed, aseistamiseen, jotka ovat vuosien ajan vakavasti loukanneet ihmisoikeuksia Darfurin siviiliväestöön. Khartoumin hallinto saa suuren osan tästä rahasta öljyn myynnistä, jota ensisijaisesti rahoittaa Kiinan CNPC. Jälkimmäinen omistaa pääosin vain PetroChinan. Ylin johto on melkein identtinen ja CNPC ja PetroChina ovat osa samaa yritysrakennetta. Tästä syystä “Sudanin divestment -työryhmä” nimittää PetroChinan yhdeksi “suurimmista rikoksentekijöistä” (korkeimmista rikoksentekijöistä) Darfurin kansanmurhan tukemisessa. Maineikkaasti arvostettu PetroChina tuottaa voitonsa 2000-luvun ensimmäisen kansanmurhan uhreille. Ei syytä juhlia.

Pörssiyhtiönä PetroChinalla on elintärkeä intressi korkeaan markkina-arvoon. Liittohallituksen, rahastojen ja yksityisten sijoittajien olisi käytettävä tätä rohkaistakseen Kiinan kansantasavaltaa toimimaan rakentavasti rakentamaan Dafurin kansanmurhaa. Kiinalla on tiiviit taloudelliset ja poliittiset yhteydet Sudaniin. Kansan tasavalta on jo vuosien ajan ollut Sudanin suurin diplomaatti protektio, taloudellinen sijoittaja ja kauppakumppani. Pääoman vetäminen PetroChinasta on paras Tapa osoittaa Kiinan hallitukselle, että ihmisoikeuksia ei voida ylittää voittojen ja nousevien osakekurssien kanssa.

Tarvitsemme riippumattomia tarkkailijoita Darfurissa!

Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto jatkoi 24. syyskuuta erityisraportoijan Sima Samarin toimeksiantoa SimaSamariin kuudeksi kuukaudeksi. Ihmisoikeusneuvosto on antanut itselleen mahdollisuuden ottaa selkeä kanta kansanmurhaa vastaan. Tällainen asenne uhkaa tehdä siitä tarpeetonta keskipitkällä aikavälillä.

Sudanin oikeusministeriön alivaltiosihteeri Abdel Daiem Zumrawi oli aiemmin pyytänyt YK: n ihmisoikeusneuvostoa olemaan jatkamatta nykyisen erikoistutkija Sima Samarin nykyistä toimeksiantoa sen voimassaolon päättymisen jälkeen joulukuussa. Hän perusti tämän askeleen, koska Sima Samar ei ollut tuominnut kapinallisryhmien “terrori-iskuja”. Zumrawi oli myös kuvaillut erikoistutkijaa “Euroopan unionin edustajana”. Tätä voidaan pitää vain Sudanin yhtenä yrityksenä torjua kritiikki Darfurissa tekemästään toiminnasta. Samar oli varapääministeri Afganistanissa ja on ollut YK: n ihmisoikeusraportoija Sudanissa vuodesta 2005. Hän sanoi 9. syyskuuta 2008 päivätyssä raportissaan, että Darfurin tilanne on edelleen huono. Sekä hallitus että kapinallisryhmät tappaisivat osallistumattomat siviilit. Oli myös mielivaltaisia ​​pidätyksiä ja kidutuksia. Samar painotti mietinnössään erityisesti mielivaltaisia ​​ja suhteettomia pommituksia ja siviilien katoamista Sudanin joukkojen keskuudessa.

Vuodesta 2003 Darfurissa on tapettu noin 400 000 ihmistä ja vielä 2,5 miljoonaa on joutunut siirtymään kotikoteistaan. YK: n ihmisoikeusneuvosto sai viime vuonna vakuutuksen sivuuttaa Darfurin ihmisoikeustilannetta koskeva raportti, jota johti amerikkalaisen Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Jody Williams. Näiden olosuhteiden ja Sudanin aikaisemman esteen vuoksi ei tuntu aiheelliselta toivoa Sudanin yhteistyötä ihmisoikeustilanteen parantamisessa ja seurannassa..

Tässä mielessä kansanmurhan hälytys kehottaa Saksan hallitusta olemaan sulkematta silmiään Darfurissa tapahtuvalle ja työskentelemään aktiivisesti YK: n ihmisoikeusneuvostossa sen varmistamiseksi, että ihmisoikeustilannetta seurataan edelleen riippumattomasti.

Rouva Samarin toimikautta on jatkettu, mutta vain kuuden kuukauden ajan Sudanin painostuksesta. Tämä on suuri pettymys. Darfurin tilanne on edelleen erittäin vakava. Siviilejä kuolee joka päivä sekä Sudanin hallituksen että kapinallisten käytöksestä. Maailman ei pidä vain kääntyä ympäri ja sulkea silmäänsä vain siksi, että rikollisuudesta vastaava hallitus haluaa sen. Sima Samarin ilmoittamia julmuuksia vastaan ​​on toteutettava selkeät toimenpiteet.

Rouva Samarin pitäminen paikan päällä riippumattomana tarkkailijana voidaan ymmärtää vain ensimmäisenä askeleena väkivallan hillitsemisessä ja tilanteen vakauttamisessa. Mutta jos tätä ensimmäistä askelta ei oteta vakavasti, tilanne on monien mielestä toivoton. Toistaiseksi Sudan ei ole halunnut tehdä yhteistyötä. Maailmanyhteisö ei saa sokeasti toivoa, että tilanne ratkeaa taian avulla, että Sudan osoittaa hyvää tahtoa niin kauan kuin vain antaa periksi vaatimuksilleen ja tarkkailijat vetäytyvät maasta. Valtuutuksen pidentäminen vain kuudella kuukaudella on siksi väärä signaali. Ihmisoikeusneuvoston olisi pitänyt ottaa selkeä kanta. Ihmisoikeusneuvosto on antanut itselleen mahdollisuuden ottaa selkeä kanta kansanmurhaa vastaan. Tällainen asenne uhkaa tehdä siitä tarpeetonta keskipitkällä aikavälillä.

Huolimatta kansanmurhan hälytyksen ja monien muiden järjestöjen pyynnöstä, liittovaltion ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier ei ilmaissut nimenomaisesti puheessaan YK: n yleiskokoukselle Darfurin tilanteen parantamisesta. On toivottavaa, että liittotasavalta ottaa selkeän kannan Sudania kohtaan, etenkin oman historiansa suhteen.

Päivitys: YK: n ja AU: n rauhanoperaation ongelmat ja haasteet Darfurissa

UNAMID-operaation Darfurissa tulisi olla esimerkillinen. YK: n uskottavuus on nyt vaarassa useiden ongelmien vuoksi. Yhtäältä resursseista puuttuu, jotta UNAMID voisi toimia tehokkaasti paikan päällä. Toiseksi Sudanin hallitus yrittää estää UNAMIDin käytön. Mitä on tehtävä operaation onnistumiseksi?

UNAMID: haasteet ja ongelmat

Afrikan unionin (A.U.) ja Yhdistyneiden kansakuntien (USA) Darfurin rauhanturvajoukot, UNAM >

UNAMIDin johto ansaitsee tunnustusta siitä, että kaikista puutteistaan ​​huolimatta se onnistuu suojelemaan siviiliväestöä useammin ja pitempi Patrolit parantaa. Tämä voi antaa ainakin joillekin darfurereista tuntea olonsa turvallisemmaksi jokapäiväisessä elämässä. Riittämättömän varustuksen vuoksi joukot eivät kuitenkaan pysty pidentämään partioiden kestoa, ja joidenkin pakolaisleirien on edelleen tehtävä ilman suojaa. Koska Darfurissa on pieni sotilaiden lukumäärä, UNAMID ei valitettavasti voi estää ihmisten jatkamista surmatta ja taloja ryöstää ja syttyä. Valitettavasti YK: n vastauspuute kapinallisryhmien ja Sudanin armeijan UNAMID-joukkoihin kohdistuviin toistuviin hyökkäyksiin on lisännyt väestön käsitystä siitä, että asevoimien käyttö on tehotonta.

Sudanin hallituksen rooli

Khartoumin hallitus on toistaiseksi eronnut lähinnä itsepäisten esteiden kautta. Esimerkiksi se viivästytti “joukkojen asemaa koskevan sopimuksen” (SOFA) – kahden maan välisen sopimuksen – tunnustamista joukkojensa sijoittamisesta toisen maan alueelle – ja siten UNAMID: n lähettämistä kuusi kuukautta. Vaikka SOFA teoreettisesti mahdollistaa asevoimien vapaan käytön, valitettavasti näin ei vielä ole Darfurissa.

Sudanin hallitus pyrkii myös systemaattisesti estämään UNAMIDin käytön täysimääräisesti. The A.U. ja U.N. Esitettyä luetteloa maista, joiden olisi osallistuttava lisäsotilaisiin, ei hyväksytty, ja vaikka Khartoum olikin antanut epämääräisiä sitoumuksia lähettää lisää UNAMID-yksiköitä, konkreettisia päätöksiä ei tehty. Kansainvälisille lakkojoukkoille ei tarjota riittävästi maata paikan päällä rakentamaan majoitusta ja tukikohtia, joilla on riittävä pääsy veteen. Lisäksi yölennot ovat yleensä kiellettyjä, ja joskus lentokieltoja määrättiin myös päivällä. Siksi kahdessa hallitushyökkäyksessä useisiin kyliin huhtikuussa ja toukokuussa 2008 asevoimilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin evakuoida loukkaantuneita siviilejä maalla, mikä ei ole vain aikaa vievää ja tehotonta, mutta myös erittäin vaarallista. Lisäksi Sudanin tullit eivät pidä tarvikkeita tarpeettoman pitkään, myös Sudanin hallitus kieltäytyy ryhtymästä riittäviin turvallisuustoimenpiteisiin materiaalien kuljettamiseksi alueensa kautta.

Kuinka auttaa

Nämä esteet edellyttävät kansainvälisen yhteisön toimintaa. Toisaalta joukot tarvitsevat enemmän resursseja, esimerkiksi enemmän helikoptereita ja kuorma-autoja voidakseen suojata Darfureria riittävästi hyökkäyksissä. He tarvitsevat myös parannettua ilma-aluksen tutustumista, lisäinsinöörien käyttöä ja lisää logistista tukea. Joten vaikka kansainvälisen yhteisön on toimitettava nämä välttämättömät resurssit, on myös ongelmallista, että pyydetyn aineiston saapuminen Darfuriin vie vielä muutama kuukausi..

Koska YK: lla ei ole omia resurssejaan taata joukkojen tarjonta paikan päällä, se riippuu myös joukkoja toimittavien maiden yhteistyöstä. Koska esimerkiksi amerikkalaiset yritykset eivät enää saa harjoittaa liiketoimintaa Sudanin rauhanturvaoperaation kanssa, on vaikeaa tarjota joukkoille hyviä tarvikkeita. Koska useimmat Afrikan maat eivät pysty toimittamaan sotilaitaan operaatioalueelle, ne luottavat ulkomaiseen apuun. Hyvä joukkojen tarjonta on ehdottoman välttämätöntä, ja sillä on oltava ensisijainen asema Yhdistyneissä Kansakunnissa, jotta asevoimat voivat toimia tukikohtiensa ulkopuolella jopa pitkien operaatioiden aikana.

Jerry Fowler (amerikkalaisen Save Darfur -kokoelman presidentti) ja John Pendergast (ENOUGH-kampanjan perustaja) ehdottavat YK: n turvallisuusneuvostolle päätöstä, joka asettaa selkeät standardit ja tavoitteet UNAMID-joukkojen lähettämiselle. Byrokraattiset esteet Pitäisikö sikäli kuin mahdollista, ja he ehdottavat myös pakotteiden määräämistä maihin, jotka estävät sotilaiden lähettämistä. Toinen ehdotus on, että UNAMID palkkaa armeijan lakimiehen valvomaan SOFA-sopimuksen noudattamista ja Sudanin hallituksen, kapinallisten, miliisien ja rikollisten osien rikkomuksia..

Nämä toimenpiteet ovat tärkeitä, koska YK: n ja AU: n uskottavuus riippuu tämän operaation onnistumisesta. Sen jälkeen kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Ban Ki Moon julisti toukokuussa 2008, että UNAMID-joukkojen pitäisi saavuttaa 80% tavoitevoimastaan ​​tämän vuoden loppuun mennessä, toimiin on ryhdyttävä välittömästi..

Tämä teksti perustuu Save Darfur Coalitionin ja ENOUGH: n kirjoitukseen.
[Kansanmurhan hälytys ei välttämättä ole tämän ulkoisen linkin kirjoittajien mielipide]

LIITTYVÄT ASIAT

0
Like this post? Please share to your friends:
Christina Cherry
Leave a Reply

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: