Pakollisuuskuuliaisuus toimii: meillä on täynnä sellaisia sanoja,
jonka takana turhamaisuus on turhuutta, julmuutta ja ylimielisyyttä.
Kurt Tucholsky
Bumsenberger, Karin (2001). Vanhemmuuden käyttäytymisen ominaisuudet ja rakenne. Julkaisematon tutkielma. Johannes Kepler University Linz: JKP: n PPP.
Busch, F.-W (1999). Tapaus tehtäväilmoituksen pitämisestä. Perhe kristillisessä vastuussa. F.-W. Busch, B. Nauck & R. Nave-Herz (toim.), Perhe tieteen nykyiset tutkimusalat. Perhe ja yhteiskunta. Nide 1 (sivut 231 – 255). Wuerzburg: Ergon.
Hamann, B (1992). Nykyiset sosiaalisen kehityksen suuntaukset haasteena perhekeskeiselle koulutukselle. Julkaisussa K.-A. lumi tuuli & L. von Rosenstiel (toim.), Muutos perheessä. Julkaisussa N. Havers, W. Marx & H. Tschamler (toim.), Münchenin yliopistojulkaisut. Psykologia ja pedagogisuus (s. 57 – 73). Göttingen – Toronto – Zürich: Hogrefe – psykologian kustantamo.
Herzog, W., Böni, E. & Guldimann, J. (1997). Kumppanuus ja vanhemmuus. Perheen nykyaikaistaminen. Bern – Stuttgart – Wien: pää.
Huinink, J (1999). Lapset yleisön ja perheen välillä. Hyötyjen uudelleenjaon ja seurausten seuraukset nuoremmalle sukupolvelle. Julkaisussa F.-W. Busch, B. Nauck & R. Nave-Herz (toim.), Perhe tieteen nykyiset tutkimusalat. Perhe ja yhteiskunta. Nide 1 (sivut 119 – 160). Wuerzburg: Ergon.
Peuckert, R (1999). Perhemuodot sosiaalisessa muutoksessa. Opladen: Leske + Budrich.
Schneewind, K.-A (1992). Retorian ja todellisuuden väliset perheet: perhepsykologinen näkökulma. Julkaisussa K.-A. lumi tuuli & L. von Rosenstiel (toim.), Muutos perheessä. Julkaisussa N. Havers, W. Marx & H. Tschamler (toim.), Münchenin yliopistojulkaisut. Psykologia ja pedagogisuus (s. 9-35). Göttingen – Toronto – Zürich: Hogrefe – psykologian kustantamo.
Shutts, K., Kenward, B., Falk, H., Ivegran, A. & Fawcett, C. (2017). Varhaiskasvatusympäristöt ja sukupuoli: Sukupuolipedagogiikan vaikutukset Ruotsissa. Journal of Experimental Child Psychology, 162, 1-17.
Syynä tähän arvonmuutokseen ovat vaurauden ja sosiaaliturvan paraneminen, talouden tertiarisoituminen, työntekijöiden ja virkamiesten kasvu, koulutuksen laajeneminen ja sosiaalinen ilmastomuutos politiikassa. Työntekijöillä on taipumus mukautua, muut ammatit ovat yleensä itsenäisiä ammatinharjoittajia, mikä johtuu erilaisista ammatillisista kokemuksista. Itsenäisen ammatinharjoittamisen koulutustavoitetta tuetaan enemmän korkeasti koulutettujen keskuudessa kuin toisen asteen koulutuksen keskeyttäneiden keskuudessa, vaikka etäisyys ammatillisten ja koulutusryhmien välillä on ajan myötä kasvanut (ks. Peuckert 1999, s. 138)..
Koulutus edistää vapaampaa ajattelua, vähentää autoritaarisuutta, dogmaattisuutta ja etnisentrismiä ja kulkee käsi kädessä suuremman poliittisen sitoutumisen kanssa. Lisäksi nuorempien sukupolvien ei tarvinnut kokea sotaa ja he voivat kasvaa maailmassa, jolle ei ole ominaista eksistentiaaliset uhat (ks. Herzog, Böni & Guldimann 1997, s. 60).
Perheiden sosiaalisten ja institutionaalisten perusteiden muutos on tärkeä lasten muuttuneen elämäntilanteen kannalta. Perhe- ja yksityisyysmuodot, jotka eivät vastaa keskiluokan perheen perinteistä mallia, ovat yhä tärkeämpiä. Tehtävien ja palveluiden uudelleenjako perheen ja sosiaalisten instituutioiden välillä tarkoittaa sosiaalisten suhteiden uudelleenjakoa läheisemmästä perheen kontekstista julkiseen tilaan. Tämä ei johda vain lasten sosiaalisten suhteiden rakenteiden pysyvään muutokseen, vaan merkitsee väistämättä myös vastuun uudelleenjakoa perheiden ja muiden kuin perheiden laitosten ja tapausten välillä nuoremmalle sukupolvelle (vrt. Huinin 1999, s. 119f).
Tämä arvoarvo muuttuu tietysti myös itse vanhemman ja lapsen suhteeseen. Lasten itsenäisyysväitteiden painotuksen ja tunnustamisen myötä vanhempien ja lasten suhde muuttuu yhä enemmän kumppanuudeksi. Vanhemmuussuhteesta tulee suhdetta, joka ilmenee toisaalta epokaalisessa muutoksessa toisaalta vahvemmassa lapsikeskeisyydessä parijärjestelmän heikentymisessä (ks. Schneewind 1992, s. 14)..
“Lastenkeskeinen perhe, josta perhesosiologit puhuvat tänään, ei jää ilman vaikutuksia avioliitto-suhteisiin. a. vanhempien väliseen kilpailuun lapsesta (vrt. Busch 1999, s. 239).
Lisäksi vanhempien roolia pohditaan ja koulutetaan yhä enemmän asiantuntijoiden parissa, jotka – ehkä tekemättä siitä parempaa itse – tietävät sen paremmin ja antavat siten monille vanhemmille epäilyksiä omasta kyvystään kasvattaa lapsia (vrt. Schneewind 1992, s. 14)..
Lastenkasvatuksen viimeaikainen kehitys
Viime vuosikymmeninä vanhempien ja lasten välinen käytös on tullut tasa-arvoisemmaksi. Samanaikaisesti vanhemman roolin ottaminen on tullut vaativammaksi ja vaikeammaksi. Kaikilla muunnelmilla sosiaalisen luokan ja vanhempien koulutustason mukaan tämä ilmenee vanhempien rangaistuskäytäntöjen yleisenä vetäytymisenä, lasten ja nuorten valvonnan vähentymisessä sekä murrosikäisten ja murrosikäisten kasvavassa vaikutusvallassa perheen päätöksentekoprosesseissa (ks. Peuckert 1999, s. 137 f)..
Kaiken kaikkiaan koulutusalalla tavanomaiset luokitusstandardit, kuten esimerkiksi, ovat vähentyneet kuri, hyvät käytöstavat ja kunnioitus vahvistaa. Toisaalta autonomian arvot, kuten henkilökohtainen itsenäisyys, arviointi ja itseluottamus, lisääntyvät. Tämä ilmaisee auktoriteetin premodernin arvon laskun. Koulutussuhde menettää hierarkkisen kuilunsa ja pyrkii yhä enemmän kumppanimaiseen suhteeseen (katso Herzog, Böni & Guldimann 1997, s. 60).
Kaiken kaikkiaan globaalissa perspektiivissä on joitain todisteita siitä, että vanhemmuudesta on tullut entistä vaikeampaa. Nykyään ei enää riitä, kun asetetaan lapselle vaatimuksia ja pannaan ne täytäntöön, mutta koulutus vaatii eriytettyä tasapainottamista vaatimuksille ja korvauksille, omatoiminnan tukemiselle ja kannustamiselle, suojelulle ja riskille (ks. Schneewind 1992, s. 15)..
Kaiken kaikkiaan autoritarismi on vähentynyt sukupolvien välisissä suhteissa. Isän oikeus on korvattu vanhempien oikeudella, myös vanhempien oikeus ei ole enää ”hallintooikeus, mutta huoltajuus. Vanhempien väkivalta ei enää määrittele suhdetta lapseen, vaan ,, vanhempien huolta. Tämä laillinen muutos vastaa isien ja lasten suhteiden muutosta, kuten viimeaikaisissa psykologisissa ja sosiologisissa tutkimuksissa on havaittu (ks. Herzog, Böni & Guldimann 1997, s. 60).
Kyselyjen mukaan monilla nuorilla parilla on yleensä yhden lapsen perhe, mikä on merkittävä osuus kahden lapsen perheestä. Hedelmällisessä iässä olevat naiset synnyttävät keskimäärin 1,5 lasta. Tämän seurauksena on lasten lukumäärä, joka on liian pieni sosiaaliseen lisääntymiseen. Ja suurimmalla osalla nykyisistä lapsista puuttuu sisarkokemus (ks. Hamann 1992, s. 61).
Lasten lukumäärän väheneminen perheessä johtuu seuraavista seikoista. Työ- ja perhe-elämän erottaminen, uusi asenne äitien työhön ja mahdollisuus syntyvyyden hallintaan ovat johtaneet perustavanlaatuiseen muutokseen asenteessa lapsiin. Lasten koulutus ja heidän maksimaalinen sosiaalinen sijoittumisensa ovat etusijalla – yhdistettynä vanhemman ja lapsen suhteen pelotteluun u. a. koska perheen lasten lukumäärä on pieni. Lapsilla on nykyään huomattavasti erilainen rooli parin elämässä kuin aikaisemmin. Tällä on vaikutusta perheen sisäisten suhteiden rakenteeseen. Monet nuoret isät ovat jo mukana lastensa hoidossa ja hoitamisessa ja osallistuvat aktiivisesti heidän sosiaalisuuteensa (vrt. Busch 1999, s. 239).
Lasten määrän lasku 1960-luvulta lähtien näkyy myös tässä suhteessa. Lapsia ei enää tarvita yhteiskunnassamme vanhuuden tarjoamiseksi tai työntekijöinä. Etualalla on ilo, jonka lapset tuovat. Mutta tämä on periaatteessa jo olemassa yhdellä Annetaan lapselle. Generatiivisen käyttäytymisen psykologista motiivia ei voida kvantifioida kuten taloudellista. Useammat lapset vähentävät todennäköisemmin psykologista hyötyä, koska silloin emotionaalisen suhteen voimakkuutta on vähennettävä tai annosteltava siten, että ketään lapsista ei laiminlyödään. Lasten psykologisen, aineettoman arvon kasvu on siksi merkittävä tekijä, joka myötävaikuttaa syntyvyyden laskuun selittää voi (katso Herzog, Böni & Guldimann 1997, s. 60).
Vanhempien lapsen koulutuksella ja tuella on myös taloudellinen näkökohta. Rahoitus aikomuksen toteuttaminen maksaa paljon rahaa. Lasten saaminen merkitsee siis nykyaikaisessa yhteiskunnassa huomattavaa varallisuuden menetystä. Koska lasten kasvattamisesta aiheutuvat yksityiset kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin vanhempien yksityisillä taloudellisilla eduilla, tämä näkökohta on toinen syy lasten määrän vähentämiselle tai vähentämiselle (vrt. Busch 1999, s. 240)..
Sukupuolineutraali koulutus
Shutts et ai. (2017) tutkivat sukupuolineutraalia koulutusta Ruotsissa pienellä näytteellä ruotsalaisissa esiopeissa, joissa käytetään sukupuolineutraalia pronomineja ja jota ei perinteisesti edistetä nimenomaisesti sukupuolen mukaan. Tulokset osoittavat, että lapset, jotka on kasvatettu sukupuolesta riippumattomasti, pystyivät myös oikein määrittämään toisen lapsen sukupuolen, jota he eivät tunteneet, mutta liittyivät tähän luokitteluun vähemmän stereotyyppisiä ennakkoluuloja. Lisäksi he leikkivät todennäköisemmin kuin muut lapset vastakkaista sukupuolta olevan lapsen kanssa. Sukupuolineutraalin koulutuksen vaikutus puhuu siitä, että havaitut vaikutukset jatkuivat, vaikka perheet, jotka olivat tietoisesti valinneet kyseisen koulun sisältösyistä, poistettiin näytteestä.
Lapsia ja kelloja ei saa kelata jatkuvasti,
sinun täytyy antaa heidän mennä.
Jean Paul
Lapsen aseman vaihtaminen
Lasten kasvattaminen, joka on edelleen äidin päätehtävä, on tullut vaativammaksi, ristiriitaisemmaksi ja konfliktimaisemaksi. Äskettäin luotu normaalikompleksi ”vastuullinen vanhemmuus” edellyttää, että ei tule synnyttää lapsia, joille ei voida ottaa vastuuta lapsen kasvattamisesta. Tarvitaan lapsen kehityksen mahdollista edistämistä samalla kun kunnioitetaan lapsen tarpeita ja toiveita. ”Lapsi voidaan hyväksyä vähemmän ja sellaisena kuin se on, fyysisillä ja henkisillä erityispiirteillään, ehkä myös puutteilla. Pikemminkin siitä tulee monipuolisten pyrkimysten kohde. Paras mahdollinen tuki vaatii äideiltä jatkuvaa sitoutumista. Kasvatuksen tieteellisen tuloksen seurauksena valaistuneiden vanhempien on tehtävä huomattavaa ”informaatiotyötä, käsiteltävä lapsen mahdollisia riskejä, vaurioita ja kehitysongelmia sekä kussakin tapauksessa sopivia kasvatusmenetelmiä (vrt. Peuckert 1999, s. 138 f).
Ole aina ystävällinen lapsesi suhteen,
koska he ovat ne, jotka valitsevat vanhainkodisi.
Phyllis Diller
Muutos kasvatustavoitteissa
Yksi kesällä 2009 Linz Market Institute -yrityksen tekemä tutkimus osoittaa paitsi lasten elinympäristön merkittävän muutoksen myös muutoksen koulutustarpeiden arvoissa. Kuten alla olevasta kaaviosta käy ilmi, perinteisistä kasvatustavoitteista, joiden avulla nykypäivän aikuiset itse kasvatettiin, on tullut vähemmän tärkeitä, mutta ihmisten kouluttaminen nöyräksi ja varautuneeksi, alaiseksi ja järjestetyksi ei ole enää samaa kuin ennen..
Vertaa myös omaa tutkimusta kasvatustavoitteista oppilaiden, opettajien ja vanhempien kannalta vuodelta 1982:
lähde: Osa näistä laskentataulukoista on peräisin Karin Bumsenbergerin tutkimuksesta: "Vanhemmuuden käyttäytymisen ominaisuudet ja rakenne".
LIITTYVÄT ASIAT
-
Kurinalaisuus kasvattaa lapsia
Vanhemmat Kuinka paljon kurinalaisuutta lapset tarvitsevat koulutuksessa ja kuinka voit osoittaa lapsillesi, että kannattaa kannattaa tehdä jotain…
-
Lasten kasvatus: lapset, vanhemmat – vanhemmuuden tyyli
Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen lapsi reagoi eri tavoin tietyissä tilanteissa. On tärkeää ymmärtää lapsen persoonallisuus heti alusta alkaen…
-
7 Yleisiä virheitä vanhemmuudessa – olen äiti
Useimmat vanhemmat ihmettelevät todennäköisesti, tekevätkö he kaikki oikein kasvatettaessa lapsia. On tärkeää tunnistaa kasvatusvirheet,…
-
Rajoitukset lasten kasvattamiseen
Kirjallisuuden säilyttäjä Martin J. Försterling, Friedrich (2004). Ylistyksen ja syytön paradoksaaliset vaikutukset: henkilökohtaiset ja tilanteelliset moderaattorit. Lehti…