Historia – perhepolitiikka – lapsuusverkosto – kasvaa voimakkaasti

Sen jälkeen kun naisten oli tehtävä asioita lasten, keittiön ja kirkon kanssa, vanhaa pakotetta ei korvattu uudella, joka koostui lapsista, päiväkodeista ja urasta.?

Historiallinen ääriviiva

Pienten lasten hoidon kehitys viimeisen 200 vuoden aikana (Saksa)

1800-luku: aivan ensimmäiset sängyt

Ensimmäiset päiväkodit avattiin 1800-luvulla – lähinnä aatelisten toimesta – esimerkiksi vuonna 1802 Detmoldissa, vuonna 1844 Pariisissa ja vuonna 1849 Wienissä. Teollistuminen ja siihen liittyvä maaseudun muutto olivat syy siihen, miksi lastenhoitomuodot – perheyhdistyksen ulkopuolella – vakiintuivat. Tuolloin lastenhoito oli suunnattu pääasiassa köyhtyneille perheille tai leskeille, joiden oli varmistettava perheen tuki ansiotyön kautta.

Ensimmäinen maailmansota ja kansallissosialismi

Ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen päiväkotien laajennus alkoi, koska nuoria äitejä tarvittiin lisätyöntekijöiksi. Weimarin tasavallan aikana suurin osa lastenhoitopalveluista suljettiin toteutumattoman rahoituksen vuoksi. Kansallissosialismissa syntymäkohtauksilla (lukuun ottamatta ns. Sadonkorjuuta, jotka avattiin muutaman viikon ajan sadonkorjuun aikaan) tuskin ollut merkitystä. Kansallissosialistisen ihanteen mukaisesti äitien odotettiin pysyvän kotona ja omistautuvan lasten kasvattamiseen.

GDR – syyt naisten toivottuun työllistymiseen

Toisen maailmansodan päätyttyä CriD-lastensänkyjen laajentamista edistettiin voimakkaasti. Yhteiskunnan sosialistisen muutoksen aikana naisten – jopa pienten lasten äiteinä – pitäisi voida työskennellä. Naisten vapautuminen on yksi työväenliikkeen vanhimmista vaatimuksista. Mutta myös taloudellisista syistä naisten oli välttämätöntä työskennellä DDR: ssä. Maan piti olla 1950-luvulla jälkeen Sota rakennettiin uudelleen, ja monet ihmiset pakenivat länteen, joten tarvittiin kaikki käytettävissä olevat voimavarat. Myöhemmin DDR: n rappeutunut talous varmisti, että naisten tie tasoitettiin kattavalla lastenhoidolla: Tuotannon lisäämiseksi naisten oli tehtävä työtä. Työssä olevien naisten osuus DDR: stä oli yksi maailman korkeimmista. Vuonna 1986 naisista työskenteli 91,3 prosenttia (liittotasavalta: noin 50 prosenttia).
Lisäksi SED oli kiinnostunut vaikuttamaan nuorimpien kansalaisten sosialistiseen kasvatukseen, jossa yhteisö oli keskellä, varhaisessa vaiheessa ja kaikki yksilöllisyyden ilmaisut tulisi estää niin pitkälle kuin mahdollista.

GDR – perheen aika?

1970-luvun puolivälissä tehdyn tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa vanhemmista oli suorassa kommunikoinnissa pienten lastensa kanssa yhdestä kahteen tuntiin päivässä, mutta kolmasosa alle puolen tunnin tai vain viikonloppuisin. 65 prosenttia heidän lapsistaan ​​oli päiväkodissa kuusi-yhdeksän tuntia päivässä ja 25 prosenttia yli yhdeksän tuntia päivässä (Schmidt-Kolmer 1977), koska vanhempien työ- ja matkat sekä päivittäistavaroiden hankinta vaadittiin.

DDR: malli "vanhempainrahaa" vuodeksi

1970-luvun puolivälistä lähtien äidit voitiin vapauttaa työstä vuodeksi. Tänä aikana he saivat noin 80 prosenttia palkastaan ​​ja hoitivat lapsiaan kotona, mitä monet äidit tekivät. Työ varmistettiin kolme vuotta lapsen syntymästä.

GDR: valtakunnallinen tarjonta lastenhoitopaikoille

1980-luvun alussa seisoi kaikkien puolesta DDR: n lapset päiväkoti oli saatavilla, vuonna 1989 päivähoidossa hoidettujen vauvojen ja taaperoiden viralliset kiintiöt olivat 80 prosenttia. Päivähoitokeskusten aukioloajat mukautettiin melkein yksinomaan kokopäiväisesti työskennelleiden äitien (6–18 / 7) työaikaan. Päivähoito rahoitettiin valtiolta, vanhempien oli maksettava vain ruokakustannukset. Tarvittaessa tuki oli mahdollista myös lauantaisin. Viikon päivähoitot, joissa vauvoja ja taaperoikäisiä voidaan majoittaa maanantaista perjantaihin, täydensi GDR: n valtion lastenhoitopalveluita. Tutkimukset kuitenkin osoittivat, että lapset, jotka olivat yhteydessä viikonloppuihin vanhempiensa kanssa, kehittyivät huomattavasti huonommin kuin päiväkotilapset, joten päiväkoteja ei enää pakko laajentaa. Vanhemmilla ei ollut juurikaan mahdollisuutta viedä lapsiaan tarkoituksellisesti pysyvästi pysyvästi päiväkodeissa ja päivähoitoissa harjoitettavaan valtion koulutukseen. Niistä, jotka itse huolehtivat lapsistaan, tuli usein vähäosaiset.

GDR: hoitoavain pinnasängyssä

GDR-päivähoitojen määritelty hoitoavain asetettiin 1: 5-6 (opettaja: lapset), mutta todellisuudessa kaksi kouluttajaa hoiti usein jopa 20 lasta. Aluksi päiväkodeissa työskentelivät vain sairaanhoitajat ja sairaanhoitajat. Vuodesta 1972 kolmivuotinen teknillinen korkeakoulututkinto kelpuutti hoitotyön henkilökunnan päiväkodin opettajiksi.

GDR: Valtion koulutusohjelma pinnasängyssä

Valtion määräämässä koulutusohjelmassa määrättiin selvästi, miten vauvoista ja taaperoista tulisi huolehtia, mitkä tavoitteet jokaisen lapsen tulisi saavuttaa ja millä ajanjaksolla. Esimerkiksi:

Pikkulasten peli – tavoitteellinen peli 4. kuusta
Nro 9 peli pöydässä: Kolme vastasyntynyttä istuu syöttöpöydällä, sairaanhoitaja istuu ja liikkuu liikkeessä mekaanisia leluja (vetolelu, auto, pieni hyräilykorkki). Nimeä pelikohteet: B. auto: tutut ja ajaa pöydällä olevaa autoa lapselta lapselle. Huomaa: Käytä vain yhtä tuotetta kerrallaan.
Stimuloi äänen jäljitelmää: Sairaanhoitaja asettaa kehäkkeen liikkeelle, sumisee katsomalla lasta ja painamalla huulet tiukasti yhteen.
Pelaamista koskevat ohjeet: Sairaanhoitaja heittää pallon pöydän päälle ja sanoo: Petra, nyt pallo on tulossa. Ilo syntyy: Sairaanhoitaja asettaa muutama koriseva kuutio päällekkäin ja lyö ne yli. Huomaa: Peliin liittyy iloisia itkuja, laulua ja puhetta lapselle.

Nro 19 liikkeiden jäljitelmä, kiitos – tee:
Sairaanhoitaja näyttää vauvalle värikkään esineen. Lapsi haluaa tavoittaa sen. Sairaanhoitaja taputti käsiään ja kysyi lapselta: “Ole hyvä, kiitos – kiitos!”
Sairaanhoitaja auttaa. Sitten hän antaa tuotteen lapselle. Huomaa: Liikunta on toistettava usein.

Lastenhoidon käyttöaste uusissa liittovaltioissa yhdistymisen jälkeen

Yhdistämisen jälkeen monissa päiväkodeissa suljettiin uusissa osavaltioissa – syyt tähän olivat rahoitusvaikeudet (yhdistymisen vuoksi siihen saakka valtiollisiin päivähoitolaitoihin liittyvä taloudellinen vastuu siirtyivät Itä-Saksan kunnille) ja syntyneiden jyrkkä lasku. Vuodesta 1993 alle kolmen vuoden ikäisten lasten perheen ulkopuolinen hoito uusissa liittovaltioissa laski noin puoleen entisen GDR-tason tasosta.

Saksan liittotasavalta: lastenhoito (1949-1980)

Länsi-Saksassa levitettiin perheideaa, joka näki naisen äidin ja kotiäiti-roolissa. Vuoteen 1977 saakka vaimon palkkaaminen oli lailla sallittua vain aviomiehen suostumuksella. Perheestä hoidettiin lapsia yleensä ensimmäisinä elämänvuosina. Päiväkodit olivat vastaavasti alhaiset. Palaten takaisin René Spitzin sairaalahoitotutkimuksiin ja John Bowlbyn kiinnitystutkimuksen tuloksiin, kodin ulkopuolista hoitoa tarkasteltiin kriittisesti 1970-luvulle saakka. Vasta lastenhoitopaikkoja laajennettiin vasta kahdeksankymmenenluvun alkupuolella jonkin verran voimakkaammin kysynnän lisääntyessä ja aggressiivisemmin..

FRG: lasten ja äitiyskorvaus

1950-luvulta 1980-luvun lopulla vanhemmat saivat Saksassa vain lapsilisää ja 1960-luvun lopusta äitiysrahaa. Muutoin vanhemmille myönnettiin verohelpotuksia lapsilleen.
Vuonna 1979 otettiin käyttöön äitiysloma, joka kahdeksan viikon äitiyslomakauden jälkeen takasi työssä käyville äideille enintään 4 kuukauden äitiysloman ja verovaroilla rahoitetun äitiyslisän, joka vastaa nettopalkkaa (enintään 750 Saksan markkaa kuukaudessa). Tänä aikana heidät vakuutettiin ilmaiseksi sairaus-, eläke- ja työttömyysvakuutuksissa.

FRG: 1980-luku ja yhdistymisen jälkeen

Vuodesta 1986 31 päivään joulukuuta 2006 liittovaltion lastenhoitoetulaki sääteli lastenhoitotukea ja lastenhoitolomaa, jota on vuodesta 2001 kutsuttu nimellä “vanhempainloma”. Kun se otettiin käyttöön vuonna 1986, lasten kasvatustuen määrä ja kesto vahvistettiin 600 Saksan markkaan kymmeneksi kuukaudeksi. Vuonna 1988 merkintäaikaa jatkettiin kahteentoista kuukauteen. Lapsilisän kestoa korotettiin vähitellen kahteen vuoteen. Vuodesta 1998 vanhemmat ovat voineet päättää, haluavatko he saada normaalin korvauksen enintään 24 kuukaudeksi vai ns. Budjetoidun lasten kasvatustuen enintään 12 kuukaudeksi. Vuonna 2003 säännöllinen määrä oli 307 euroa, budjetoitu lasten kasvatustuki 460 euroa; 1. tammikuuta 2004 alkaen määrät alennettiin 300 ja 450 euroon.
Liittovaltion lastensuojelulain mukaan vanhemmilla oli oikeus vanhempainlomaan, kunnes lapsi oli kolme vuotta vanha. Yksi vanhemmista voi ottaa vanhempainloman tai jakaa vanhempien kesken. Koska vanhempainrahalakia muutettiin 1. tammikuuta 2001, molemmat vanhemmat voivat myös ottaa “vanhempainloma” -loman. siihen asti oli mahdollista muuttaa vain vanhemmat.

Vuodesta 2007: vanhempainraha ja vanhempainloma

Liittovaltion vanhempain etuuksia ja vanhempainlomaa koskeva laki on ollut voimassa 1.1.2007 lähtien. Siinä säädetyn vanhempainrahan maksamisen tarkoituksena on ensisijaisesti mahdollistaa väliaikainen eläkkeelle siirtyminen ammatin harjoittamisesta joutumatta hyväksymään suuria elintason rajoituksia. Lain mukaan sen tulisi kannustaa ihmisiä saamaan enemmän lapsia, jotta he voivat auttaa turvaamaan tulevaisuutensa. Vanhempainraha maksetaan lapsen syntymää seuraavana vuonna. (Vuodesta 2015 lähtien vanhempainrahaa ei voida enää pidentää (puolittamalla Asu-maksu) kahteen vuoteen.) Nykyään jokainen vanhempi voi käyttää enintään 36 kuukauden palkatonta loma-aikaa lomaan lapsen saavuttamiseen kolmen vuoden ikään asti. Vanhemmat voivat käyttää tätä joustavasti 24 kuukauden ajan kolmannen elämän vuoden ja lapsen kahdeksannen vuoden välillä.

2008: Taaperoiden lastenhoitopaikkojen laajentaminen, laillisen oikeuden saaminen lastenhoitopaikkaan vuodesta 2013

Vuonna 2008 Grand Coalition hyväksyi lasten edistämislain. Siinä määrättiin, että vanhemmilla oli 1. elokuuta 2013 alkaen laillinen oikeus 1–3-vuotiaiden lastenhoitopaikkaan (päiväkotiin tai päivähoitoon). Lastenhoitopaikkojen laajentamiseen osoitettiin arviolta 12 miljardia euroa. Perheministeri Ursula von der Leyen (CDU) puhui yhdestä oikeudellisen vaatimuksen yhteydessä "Virstanpylväs perheen ja työn yhteensopivuuden parantamiseksi ja koulutuksen lisäämiseksi". Nykyinen perheraportti vuodelta 2012, jonka on julkaissut liittovaltion perhe-, eläkeläisten, naisten ja nuorten ministeriö, antaa kyseenalaisen todistuksen hoidon laadusta:

"Lapsi kaipaa koulutusta ja kasvatusta hyvin koulutetun ja vanhemmuuteen pätevän äitinsä kautta perheen ulkopuolisen hoidon kautta. Tämä havainto osuu samaan aikaan tutkimuksiin, joiden mukaan huonoista sosiaalis-taloudellisista tilanteista kärsivät lapset hyötyvät eniten päivähoitokeskuksen koulutuksen edistämisestä, mutta vain, jos he ovat hyvälaatuisia. Keskiluokan ja ylemmän luokan lapsille päiväkodien koulutustarjonta on jäljessä perheen kasvatuskysymyksestä."

2015: Vanhempainraha plus

1.7.2015 lähtien on ollut mahdollisuus hakea ElterngeldPlus-tiliä. Vanhemmat saavat neljä ylimääräistä vanhempainrahoituskuukautta, jos he molemmat työskentelevät 25-30 tuntia viikossa tänä aikana.

2017: YK: n kritiikki naisten alhaisesta työllisyysasteesta Saksassa

Vuonna 2017 YK kritisoi sitä tosiseikkaa, että Saksassa oli liian vähän naisia. Syynä on se, että perheen ja työn välillä ei ole yhteensopivuutta. Saksan talous menetti miljardeja vuosittain, koska vain noin 54 prosenttia naisista oli työllisiä.

LIITTYVÄT ASIAT

Like this post? Please share to your friends:
Christina Cherry
Leave a Reply

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: