Tarinoita, satuja ja runoja
18 sunnuntai helmikuu 2018
Avainsanat
Iloinen aurinko ja surullinen lumiukko
Kuinka sulava lumiukko löytää hymynsä uudelleen
“Häiritset, aurinko!” Valitti lumiukko, jolla oli paikka kuusen vieressä kaupungintalossa. “Säteesi ovat ärsyttäviä. He sekoittavat kaapuni. ”
Hän silitti lumiturpansa taitoja ja suoristi mustaa, komeaa sylinterinsä, joka oli hieman väärässä. ”
Aurinko nauroi. “Katso vain päivä, valkoinen kaveri! Rakastan halata lumiukkoja ryppyillä. Ha ha! ”
Anger ryppyjä? häpeämättömyys!
Lumiukko morisi vihaisesti aurinkoa kohti, sitä kuumaa ja epämiellyttävän onnellista olentoa, anteeksiantamatonta “Päästä pois! Vaimo! ”.
“Heti!” Aurinko jäähtyi. “Poluni johtaa pian minut kirkon katon taakse ja sieltä voin sinä valitettavasti enää näe eikä enää käy. Mutta se riittää silti hyvästit suudelmaan. ”
Jälleen hän omaksui lumiukon lämpimästi.
Kaunis lumiukon suun nurkat taipuivat vieläkin enemmän, otsaviivat kaivasivat hieman syvemmälle hänen lumiukkojen kasvoihin … ja sylinteri liukastui alas köyhän kaverin silmien yli..
“Nähdään huomenna, rakas ystävä! Ja haaveile jotain mukavaa! Minulta. Ha ha ha! ”
Lumiukko kuuli pitkään auringon nauravan kirkon katon takana.
“Nähdään huomenna!” Hän huokaisi pehmeästi ja katsoi vatsansa yli. Hän oli laihtunut jälleen. Hän kasvoi ohuempana joka päivä. Mitä muuta hän voisi tehdä asialle? Mitään. Lumiukko ripusti päänsä matalalle … ja surutti.
Näin hän seisoi yön aikana, kun kuu kääntyi ympäri kaupunkia, ja hän ei pitänyt siitä ollenkaan.
“Toinen”, hän mutisi herättäen lumipalvelin Willi Schnifixä kuuhun.
Hieman myöhemmin Willi seisoi suruvan lumiukon edessä.
“Hei! Punainen tekee sinusta onnelliseksi ”, hän sanoi sitomalla kirkkaan punaisen ja valkoisen tarkistusliinan lumiukon kaulan ympärille. “Ja ei, sinun ei tarvitse kertoa minulle mitään. Tiedän surusi, koska et ole sen kanssa yksin. Rouva Sun on tällä hetkellä hiukan liian kukko. Hän vaikeutti elämää monille kollegoillesi. Mutta haluammeko hänen päästävän sen menemään? Nro Vai? Voi mitä! Tule vain mukaani, valkoinen ystävä! ”
Willi Schnifix puhui ja puhui, ja lumiukko, onnellinen tästä odottamattomasta avusta, nyökkäsi kaikkeen, mitä Willi sanoi. Hän myös nyökkäsi, kun Willi heilutti lopulta sauvaaan ja heitti loitsun. Ja hän myös nyökkäsi, kun löysi itsensä – muuttuneena hienoksi lasiksi – lahjakaupan ikkunasta monien lumiukkojen kollegoiden viereen, jotka hänen kaltaisensa kantoivat punaisen ja valkoisen ruudun kankaan kaulansa ympärillä..
Lasiset lumiukot hymyilivat tervehtimään häntä. Sitten hymy hiipi takaisin surullisen lumiukon kasvoille. Ja kyllä, hän seisoo edelleen tänään ja hymyilee.
Iloinen aurinko ja surullinen lumiukko, kuvan lähde © Sandra_M_H / pixabay
LIITTYVÄT ASIAT
-
Word Alert lasten syntymäpäivän suunnitelmat. Lasten syntymäpäiväpeli Tämän tarinan lukemisen aikana lapset voivat antaa WordAlarm-palvelun milloin tahansa…
-
Pieni puuhiiri ja lepotila, talviaika
Tarinoita, satuja ja runoja 28 Maanantai tammikuu 2019 Avainsanat Pieni metsähiiri ja lepotila Se oli saanut lunta kaksi yötä ja yhden päivän….
-
Pääsiäinen – jumala ja aasi (arkisto)
Ajatuksia palmu-sunnuntaina Stephan Wahl Jeesus johti kämmenprosessin Jerusalemiin ajella ajella. Eläin oli vuosisatojen ajan…
-
Tarinoita, satuja ja runoja 14 tiistaina tammikuuta 2014 Avainsanat Talvifantaasia Fantasiaretki rentoutua, unelma ja hymyillä Kuvittele,…