Lasten oikeudet, lasten köyhyys ja varhaiskasvatuksen merkitys, varhaiskasvatus verkossa

Lasten oikeuksien

Saksan lapsiliiga juhli 40-vuotisjuhliaan monialaisella vuosikokouksella Berliinin edustajainhuoneessa. Lasten oikeuksien lisäksi keskityttiin myös lapsen kehitykseen neurobiologisesta näkökulmasta ja heterogeenisten ryhmien kasvatussuhteiden etiikkaan.

Saksan lapsiliiga juhli 40-vuotisjuhliaan monialaisella vuosikokouksella Berliinin edustajainhuoneessa. Lasten oikeuksien lisäksi oli myös lapsuus Keskity kehitykseen neurobiologiselta kannalta ja kasvatussuhteiden etiikkaan heterogeenisissä ryhmissä.

Liigan presidentti, prof. Dr. Sabine Walper, ensimmäinen väliarvio saavutuksista ja tulevista haasteista. Pohjimmiltaan liiga on lasten oikeudet kaikissa tilanteissa ja etenkin ensimmäiset elämävuodet sitoutunut. Lasten oikeuksiin perustuvan lähestymistavan perusteella lapsia nähdään itsenäisinä aiheina ja omien oikeuksiensa kantajina. Universaalisuuden ja jakamattomuuden periaatetta sovelletaan. Tässä mielessä kaikki lapset ovat tasa-arvoisia eikä ketään saa syrjiä. Tulevan työnsä pääpainoksi hän mainitsi kolme aihetta:

  • Yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudenmukaisuus
  • Kita Quality Act
  • Lasten oikeudet peruslaissa

Lasten köyhyys on "sääli"

Liittovaltion perheministeri Katarina Barley korosti tervehdyksessään myös laadun kehittämistä koskevan lain sekä “liittovaltion ja osavaltioiden hallitusten välisen sopimuksen yhteisistä normeista” tarvetta. Keskeisenä haasteena hän nosti lasten köyhyyden ongelman, joka vaikuttaa tällä hetkellä 19 prosenttiin kaikista lapsista tai uhkaa niitä. “Se on sääli”, hän sanoi viittaamalla niihin rajoitettuun osallistumiseen ja siten näiden lasten koulutusmahdollisuuksiin. Kuten Saksan lapsiliiga, myös Katarina Barley kannatti lasten oikeuksien sisällyttämistä peruslakiin, jonka kanssa lasten edut esimerkiksi liikenteen suunnittelussa tai tällä hetkellä keskeytetyn pakolaislasten ja nuorten perheenyhdistämisen yhteydessä. Periaatteessa hän kiitti vuonna 1989 hyväksyttyä YK: n lapsen oikeuksien yleissopimusta ja vuonna 2000 annettua väkivallattoman koulutuksen liittovaltion lakia “virstanpylväinä”, jotka olisivat johtaneet “perusteelliseen muutokseen asenteissa lapsiin”..

Lasten oikeuksien kehittäminen

Lasten oikeuksien kehittäminen vei myöhemmin myös Dr. Lore Maria Peschel-Gutzeit silmiin, joka työskenteli lakimiehenä, tuomarina ja senaattorina sekä Saksan liigan veteraanina elinaikanaan. Saksan liigan perustamishetkellä vanhemmilla oli silti “kaikki valta” lapsensa suhteen ja heidän piti rangaista heitä vastaavasti usein. Vain vuonna 1980 lapset sisällytettiin lakiin omien oikeuksien haltijoina, ja “vanhempien valta” muutettiin “vanhempien hoitamiseksi”. Hän näki myös vuonna 2000 lapsiin kohdistuvan väkivallan ehdottoman kiellon olevan tärkeä virstanpylväs lasten oikeuksien torjunnassa. Saksan liigan nykyisenä keskeisenä tavoitteena korostettiin myös lasten oikeuksien sisällyttämistä perustuslakiin, “koska koko valtio on vastuussa lasten ja heidän perheidensä elinolojen muotoilemisesta.” Toinen tavoite on myös erityisesti mielessä väestökehitys, jonka kanssa lasten huolet uhkaavat laskea, “äänioikeuden syntyminen lapsille syntymästään lähtien” toteuttaminen. Toisessa luennossa lakimies Dr. Vastoin yleistä oikeudellista mielipidettä ja hämmästyttävällä väitteellä, Axel Adrian osoittaa, miksi lasten äänioikeus voitiin tai pitäisi toteuttaa ilman suuria esteitä..

Kasvava sosiaalinen leviäminen ja koulutuksen merkitys

Tiivis yhteys koulutuksen tai muun koulutuksen ja “kasvavan sosiaalisen leviämisen” välillä johti prof. Dr. Berliinin sosiaalisen tutkimuksen tiedekeskuksen presidentti Jutta Allmendiger korosti painokkaasti konferenssin yleisön edessä. Tätä varten hän tarkasteli viittä keskeistä “eriarvoisuuden ulottuvuutta”:

  • Elinajanodote / terveys
  • Tulot ja varallisuus
  • Perhe / sosiaalinen ympäristö
  • Taito luoda hyvä elämä
  • Osallistuminen / osallistuminen

Kuten Jutta Allmendiger selitti, suuret erot henkilökohtaisissa ulottuvuuksissa liittyvät läheisesti koulutustasoon. Hyvin koulutetut ihmiset elävät paljon kauemmin, heidän tulot ja varat ovat huomattavasti korkeammat, monipuolisempi ystäväpiiri ja poliittinen osallistuminen vaaleihin ovat erittäin riippuvaisia ​​heidän koulutustasostaan. Lisäksi on lisääntynyt taipumus, että hyvin koulutetut ja hyvin ansaitsevat ihmiset tekevät yhä enemmän kumppanuutta toistensa kanssa ja edistävät siten sosiaalista segregaatiota. Mitä tulee kykyihin luoda hyvä elämä, usko omatehoisuuteen ja muutoksen mahdollisuus korreloi myös korkea-asteen koulutuksen kanssa ja toisaalta oli taipumus olla “jäykä pelon kanssa”.

Näiden havaintojen perusteella tarvitaan “ennaltaehkäisevää ja varhaiskasvatuspolitiikkaa”, jolla on vastaavat vertailukelpoiset ja sitovat laatustandardit. Lasten henkilökohtaisen tuen lisäksi Allmendinger vaati myös tiiviimpää yhteistyötä vanhempien kanssa: “Meidän on otettava vanhemmat vastaan ​​ja voitettava heidät aktiivisesti”.

Ennaltaehkäisevälle koulutuspolitiikalle ala-alueella tarvitaan myös ”enemmän ja paremmin palkattua henkilöstöä”. Kaiken kaikkiaan varhaiskasvatusjärjestelmä tarvitsi “enemmän rahaa”, ja Allmendinger näki myös talouden velvollisuutena tässä. G9: stä tai G8: sta käydyssä keskustelussa hän viittasi viime vuosien “nopean paaston” kielteisiin vaikutuksiin. Kouluaikaa on pidennettävä, koska koulua vaaditaan nyt enemmän kuin koskaan ”jakamaan sosiaalisia taitoja ja opettamaan demokratiaa”.

Varhainen kurssiympäristö neurobiologisesta näkökulmasta

Missä määrin varhaislapsuus todella asettaa kurssin tulevalle koulutus- ja ammatilliselle elämäkertomukselle? Dr. vastasi tähän kysymykseen Nicole Strüber perustuu aivojen kehitykseen ensimmäisinä elämänvuosina. Hän keskittyi erityisesti stressi- ja sitoutumisjärjestelmän toimintoihin ja kehitykseen samoin kuin vastaavaan “stressihormonin” kortisoliin ja “sitovaan hormoniin” oksitosiiniin. Vaikka liian suuri kortisoli voi aiheuttaa pysyvää stressiä ja vahingoittaa hermosoluja, oksitosiini lisää luottamusta ja empatiaa, estää stressijärjestelmää, edistää sosiaalista motivaatiota ja sosiaalisten ärsykkeiden havaitsemista.

Turvallinen, luotettava sidos liittyy nyt oksitosiinin vapautumiseen ja edistää tasapainoisen stressijärjestelmän, hyvän tunteiden säätelyn ja erilaisten (sosiaalisten) taitojen ja resurssien – etenkin myöhemmin myös vanhempien taitojen – kehittämistä. Epävarma sidos puolestaan ​​liittyy kortisolin vapautumiseen ja vastaavaan huonompaan stressiin ja tunteiden selviytymiseen sekä heikentyneeseen suorituskykyyn. “Varhainen aivokemia muodostaa myöhemmän”, Nicole Strüwer tiivisti ja korosti ensimmäisten kuukausien ja vuosien merkitystä.

Lapsen persoonallisuuden todellisessa ilmentymisessä varhaislapsuuden kokemusten lisäksi ratkaisevat on kolme muuta tekijää: geenit, synnytyksen kokemukset ja epigeneettiset ominaisuudet, joita on vasta äskettäin tutkittu yksityiskohtaisemmin. Geneettisessä meikissa on esimerkiksi vakavia eroja siinä, missä määrin varhaislapsuuden ympäristö ja siten esimerkiksi sitoutumiskokemukset vaikuttavat persoonallisuuteen. Samoin kortisolin ja oksitosiinin tuotanto ja jakautuminen sekä niiden vastaanotto vaihtelevat geneettisen rakenteen perusteella. Nykyään on kuitenkin kiistatonta, että aikaisempi stressi voi johtaa epigeneettisiin merkintöihin ja siten tiettyjen geenien sulkemiseen. Tämä osoittautui jopa perinpohjaiseksi, joten esi-isien stressi- tai traumakokemusten vaikutukset (negatiiviset) vaikutukset jälkeläisten stressireaktioon saattavat olla..

Periaatteessa Nicole Strüwerin mukaan ei voitaisi antaa yleisiä lausuntoja epävarman kiinnittymiskokemuksen seurauksista, koska vastaava perinnöllinen rakenne on hyvin erilainen ja kukin lapsi reagoi siihen eri tavalla. Varhaisten aivoyhteyksien ja epigeneettisten merkintöjen kielteisten vaikutusten ei myöskään aseteta pysyvän ikuisesti, mutta ne voidaan korjata myöhemmillä interventioilla. Nämä ovat kuitenkin hyvin monimutkaisia.

Yhdelle "Kasvatussuhteiden etiikka"

“Mikä sitova kasvatustiede on välttämätöntä ja mahdollista kasvavan sosiaalisen monimuotoisuuden vuoksi”? Tämä kysymys oli prof. Dr. keskittynyt Annedore Prengel. Kaikkien ihmisten ja etenkin lasten perusyhteisönä hän korosti “tunnustamishalua”. Tämä vaatii “luotettavia, lähestyttäviä ja arvostavia suhteita”.

Laajassa tutkimuksessa, joka koski 12 000 päivittäisestä lastenhoitoa koskevaa vinjettiä, tutkija kuitenkin havaitsi, että 25 prosenttia kaikista pedagogisista vuorovaikutuksista on vahingollisia. Yksittäisissä päiväkodeissa tämä osuus nousee jopa 60 prosenttiin. “Mielenväkivalta on yleisin lasten väkivallan tyyppi”, hän sanoi. Uudet lähestymistavat ryhmätyöhön päivähoitokeskuksissa, jotta voidaan lisätä tietoisuutta tällaisista vahingollisista vuorovaikutuksista ja estää niitä tulevaisuudessa ohjaus ja valmennus. Tavoitteena on ammatillinen asenne, joka toisaalta tarjoaa lapsille luotettavan tuen ja toisaalta tilaa omille askelilleen.

“Tällaisen ammatillisen pedagogian sitovat eettiset periaatteet on ehdottomasti muotoiltava”, Prengel painotti. Tavoitteena on “kaikkien ihmisten tunnustaminen” yleismaailmallisten ihmisoikeuksien perusteella. Yhteistyössä erilaisten asiantuntijoiden ja instituutioiden kanssa kehitetty ”Reckahnerin reflektiot pedagogisten suhteiden etiikasta” tarjoaa tässä ensimmäisen lähestymistavan. Keskeisiä tekijöitä ovat:

  • Ota lapsia vastaan ​​ja kohtele niitä kunnioittavasti; Kohtele lapsia syrjimättömästi, epäkunnioittavasti, nöyryyttävästi tai väärin
  • Ohjeet lasten itsensä kunnioittamiseen ja muiden tunnustamiseen

Lasten oikeuksien tulevaisuus

Saksan lapsiliigan vuosipäivän konferenssin lopussa keskityttiin jälleen lasten oikeuksiin. Professori Dr. Lothar Krappmann, mukaan lukien entinen YK: n lapsen oikeuksien komitean jäsen, näki tulevaisuuden “kaksinkertaisen tehtävän”: Toisaalta nykyiset lasten oikeudet olisi toteutettava johdonmukaisesti, vahvistettava ja laajennettava, ja heidän ymmärryksensä on syvennettävä. “Toisaalta meidän on itse otettava lapset yhä enemmän mukaan niiden toteuttamiseen ja tehtävä heistä yhteisvastuullisia”. Ihmisoikeuskasvatus kuuluu koulujen perusopetussuunnitelmaan, ja on luotava “infrastruktuuri lasten osallistumiseen ja valittamiseen”. Tähän sisältyy myös lasten äänioikeus. Globaalista näkökulmasta katsottuna Lothar Krappmann näki lasten oikeudet uhattuna monin tavoin: sodan, siirtymän, ympäristökatastrofien, köyhyyden, hyväksikäytön, väkivallan ja koulutuksen puutteen kautta. Hän kritisoi Eurooppaa “siitä, että se synnyttää ensin pakolaisia ​​ja sitten rajoittaa pakolaisten lasten oikeuksia” – esimerkiksi keskeyttämällä perheen yhdistämisen.

Se, että lasten oikeudet ovat vielä kaukana siitä, että ne ankkuroituvat tiukasti ihmisten mieliin jo varhaisessa vaiheessa, osoitti myös Jörg Maywald moderoi paneelikeskustelua. Siihen osallistuivat myös kolme Potsdamin yliopiston lapsuuden tutkimuksen ja lasten oikeuksien maisteriohjelman opiskelijaa, jotka ilmoittivat yksimielisesti, että he saivat opinnoistaan ​​tietoa vain YK: n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta. Tätä silmällä pitäen on vielä paljon tehtävää ohjelman julkistamisessa ja toteuttamisessa Lasten oikeuksien. Keskeisenä vivuna jatkokeskusteluissa Dr. Monien muiden konferenssissa puhujien ja puhujien edustaja Thomas Fischbach esitti jälleen kerran “Koulutuksen edistäminen ja osallistuminen koulutukseen”.

Valokuvat: Michael Winkler

Early Education Online -arkistosta, julkaistu ensimmäisen kerran: 17. lokakuuta 2017

LIITTYVÄT ASIAT

Like this post? Please share to your friends:
Christina Cherry
Leave a Reply

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: