Reichsnährstand käyttää julistetta huomauttaakseen ruuanvapauden merkityksestä.
Natsitalous oli poikkeuksellisen tuottavaa ja silti sosiaalista. Sen jälkeen seurata Versailles-sanelun (samoin kuin Weimarin poliitikkojen politiikan) tuhoisa Saksan osavaltio, jota pahensi “suuri masennus”, johti johtajan Adolf Hitler Saksan uuteen kokoon ja taloudelliseen hyvinvointiin. Kansallissosialistinen talouspolitiikka vähensi jatkuvasti työttömien määrää kuudesta miljoonasta täyteen työllisyyteen. [1]
Maatalous ja ruoka
Missään muussa kolmannen valtakunnan sektorissa puolue ja talous eivät olleet niin tiiviisti toisiinsa liittyviä kuin maataloudessa. Saksan maatalousneuvoston puheenjohtajaksi valittiin NSDAP: n Reichsbauführer Richard Walther Darré. Reichin elintarvike- ja maatalousministerinä hän voisi tehdä kaksi perustoimintaa toimenpide poistaa saksalaisten viljelijöiden ahdinko. Reichserbhof-lailla pyrittiin torjumaan maaseudun maastamuuttoa kieltämällä omistajien tai heidän perillistensä tietyn kokoisen tilan myynnistä. Tämä lopetti omaisuuden spekuloinnin. Vuoteen 1937 mennessä noin 45% maatalousmaasta, noin 700 000 maatilaa, kuului Reichserbhof-lain suojaan. [2]
Maatalouden eri alojen yhdistämisen myötä Reichsnährstandsgesetz loi perustan kattavalle maataloustuotteiden markkinasäännöstölle eliminoimalla kapitalistisen ruokakeinottelun. Äskettäin perustettu Reichsnährstand sisälsi metsätalouden, puutarhaviljelyn, kalastuksen ja metsästyksen, maatalousosuuskunnat, maatalouskaupan ja maataloustuotteiden jalostuksen. Vuoteen 1945 saakka maatalouden tuotanto- ja jakelujärjestelmien säie lähentyi.
Valtakunnan maanviljelijöiden päivänä 1934 Darré ilmoitti ns. Tuotantotaistelusta. Tämän tarkoituksena oli estää tuotannon epätasainen kasvu [3] ja mukauttaa maataloustuotanto kulutukseen Saksan valtakunnassa. (? Omavaraisuus) Reichin työvoimatoimiston tulisi tehdä jätealueista viljelykelpoisia. Odotetun epätodennäköisen ylituotannon estämiseksi pyrittiin pinta-alan rakenneuudistukseen, jotta tuotteet voitaisiin istuttaa kaikkialle, joka lupaa korkeimman saannon ilmasto-olosuhteiden mukaan..
Kansallissosialistinen maatalouspolitiikka pystyi lopulta voittamaan Saksan talonpojan ahdingon, jonka olivat aiheuttaneet plutokraattisen taloudellisen järjestyksen tuhoisat seuraukset. Myynnin tuotot ja viljelijöiden ostovoima (alentamalla myynti-, kiinteistö- ja teurastusveroa, vapautusta työttömyysvakuutuksesta ja alentamalla korkoa) kasvoivat merkittävästi. Vuonna 1939 Saksan valtakunta ilmoitti nyt Saarlandin kanssa, Itävalta, Sudetenlandin, Böömin ja Määrin protektoraatin ja Memellandin elintarvikealalla 83%: n omavaraisuus. Maatalouspolitiikan ja siihen liittyvän ruokavapauden toteuttaminen oli yksi kansallissosialismin tärkeimmistä tavoitteista poliittisen vapauden saavuttamiseksi.
Rahan hallinta ja pankkitoiminta
Raha ja luotot palvelivat kansantaloutta kansallissosialismissa. Toisin kuin plutokraattinen talousjärjestys, valtiolle annetaan määräävä asema rahajärjestelmässä. Siten valtio, talous ja kansallissosialistisen taloudellisen järjestyksen ihmiset ovat riippumattomia pääomasta. Pääsemällä pääomamarkkinoiden riippuvuuteen, jota hallitsivat liberaliset lait, ja suunnittelemalla se kansallisen taloushallinnon tavoitteiden mukaisesti, työpaikkojen luomisen suuri tavoite saavutettiin onnistuneesti.
Kansallissosialismi vaatii suurten pankkien muuttamista voittoa tavoittelematta säästöpankkien esimerkin perusteella, koska niille uskotut säästöt sijoitetaan taloudellisesti hyödyllisellä tavalla. Tämä tehdään käyttämällä rahaa lainojen myöntämiseen. Ennen kaikkea kerrokset, joita liberalismin talouspolitiikka uhkaa, tarvitsevat laina-apua. Tähän sisältyvät maatalouden, kaupan ja kaupan pk-yritykset. Lisäksi ennen kaikkea säästöpankit antavat kunnalle tarvittavat varat liikennevälineiden, koulujen, sairaaloiden ja sähkölaitosten rahoittamiseen.
Termi nelivuotinen suunnitelma viittasi alun perin Hitlerin iskulauseeseen vuodesta 1933 (“Anna minulle neljä vuotta!”). Huhtikuusta / toukokuusta 1936 alkaen Hermann Göringin nelivuotinen suunnitelma johti suureen byrokraattiseen instituutioon korkeimman valtakunnan auktoriteetin luokassa. Tuolloin viraston politiikka koostui pääasiassa taloudellisen itsenäisyyden (omavaraisuuden) saavuttamisesta suunnitellussa neljän vuoden aikataulussa sekä uudelleenvarustamisesta sotilaallisten kykyjen palauttamiseksi sen jälkeen, kun ensimmäisen maailmansodan voittajat olivat Saksan kohdennettua heikentämistä. Lokakuussa 1936 Göring esitteli ensin Preussin valtionministeriön käskystä antamansa organisaation kansalaisille “edustajana nelivuotisessa suunnitelmassa”. Vuonna 1940 Hitler jatkoi Hitlerin käskyä vielä neljä vuotta.
LIITTYVÄT ASIAT
-
Sosiaalisten kysymysten historia
Termi sosiaalinen kysymys tarkoittaa nykyaikaisen Euroopan väestön räjähdyksen ja teollisen vallankumouksen aiheuttamia sosiaalisia valituksia…
-
Saksan valtakunta tuhoutui ensimmäisen maailmansodan jälkeen, poliittisesti epävakaa, taloudellisesti ja sosiaalisesti tuhoutunut. Miljoonat ihmiset tarvitsevat ja…
-
Säätiön historia – laulaminen lasten kanssa
Laulavat lasten kanssa -säätiö perustettiin 15. joulukuuta 2001 Stuttgartissa. Edustajat…
-
Lastenrattaiden historia – alusta nykypäivään
Ei liian kauan sitten, rattaita kutsuttiin bassinetiksi. Isovanhempamme käyttivät sitä nuorten kuljettamiseen alueen ympäri….